kotiliesi

maanantai 13. elokuuta 2018

Cafekierros: Café Nisse, Imatra

En ole syntymässäni saanut matkailugeeniä, joka veisi ympäri maailman. En voi sanoa, että inhoan matkustamista, mutten siitä juuri välitäkään. En ole koskaan haaveillut pitkistä lentomatkoista päästäkseni Thaimaahan tai NewYorkiin. Ehkä siksi, että matkailu kulkuneuvosta riippumatta on monesti aiheuttanut pahoinvointia ja matkajännitys jo ennen sitä. Meillä on siis viime aikoina matkusteltu vain Suomen rajojen sisäpuolella ja se riittää minulle vallan mainiosti. Vieläpä niin, että päädymme herkästi samaisiin kohteisiin, joissa olemme olleet ennenkin. Yksi tällainen kohde on Imatra/Lappeenranta Saimaan äärellä. Ensimmäisen kerran olimme kesälomaa viettämässä siellä suunnalla 2014, sitten viime vuonna ja taas tänä kesänä. En tiedä ihanampaa paikkaa esim. lähteä aamulenkille, kuin kauniin Saimaan äärelle muiden vielä nukkuessa. 

Viime kesänä kävimme kahvilla Imatran keskustassa sijaitsevassa hurmaavassa pienessä Café Nissessä, jonne oli tietenkin suunnattava kameran kanssa myös tänä kesänä. Tiskistä löytyy ihania makeita ja suolaisia herkkuja ja tänä vuonna päädyimme syömään vohvelit.. jaettiin neidin kanssa yksi puoliksi, kun oltiin ihan tyttöjen kesken shoppailureissulla. 

Vohveli oli molempien mielestä todella hyvää ja pojat joutuivat lähtemään omalle kahvireissulle hehkutettuamme näitä vohveleita heille. Vohvelit upposivat itseasiassa meidän lapsille niin hyvin, että voittivat uimisen viimeisenä reissupäivänä, joten vohveleilla käytiin syömässä lopulta kahdesti. Vohveleita saa myös suolaisilla täytteillä, joten kahvilaan kannattaa suunnistaa myös lounaalle. 

Kahvilasta saa myös muuten upeita tilauskakkuja, joten kannattaa hyödyntää palvelua mikäli siellä suunnalla asuu. 

Mutta suosittelen kahvilaa kovasti matkailijoille ja paikallisille. 
















sunnuntai 12. elokuuta 2018

Jälkiruoan kruunaama päivällinen Periscopessa

*yhteistyössä Ravintola Periscope, Tampere

Ratinan Kauppakeskus aukesi Tampereelle huhtikuussa ja samaan aikaan Arto Rastas avasi kauppakeskuksen hienoimmalle paikalle Ravintola Periscopen. Ratinassa on tullut käytyä muutamia kertoja, mutta vasta torstaina pääsin Periscopeen. Ihan jo sijainnin ja Rastaan takia olisin halunnut käydä aikaisemminkin, mutta jostain syystä en vain ollut ehtinyt. Rastaalla on muuten erityinen paikka sydämessäni, sillä hän on jo kolmena vuonna ollut arvioimassa Tupperwaren Culinary Stars-kisan reseptejä ja osaltaan siis ollut vaikuttamassa siihen, että viime vuonna voitin jälkiruoallani koko kisan Suomessa. Mutta ei siitä tässä nyt sen enempää vaan itse ravintolasta. 

Tyylikäs ravintola käsittää sisätilat kahdessa kerroksessa sekä terassin, joka saattaa olla Tampereen paras. Ainakin paikka on paras Ratinan katolla, josta on suora näkymä mm. Ratinan stadionille. Tällä kertaa emme miehen kanssa ehtineet kuin pyörähtää terassin puolella katsomassa, mutta varmasti terassilla täytyy käydä ihan ajan kanssa sitten myöhemmin.. viimeistään sitten ensi kesänä. 





Pääsin siis nauttimaan ihanan päivällisen mieheni kanssa juuri syntymäpäivänäni. Aamu oli torstaina sattuneesta syytä alkanut vähän huonoissa merkeissä, mutta viimeistään Periscopeen astuessani huolet hälvenivät ja vain nautin ympärillä olevasta sekä seurastani. Hetkeen emme mieheni kanssa ole kaksin olleet syömässä. Ravintolan sisustus on taiten suunniteltu ja tehty ja pidin erityisesti kattauksessa käytetyistä kankaisista lautasliinoista ja astioista sekä kauniista aterimista. Tarjoilu pelasi hyvin koko illan ja ruoka oli niin hyvää kuin olin osannut odottaakin. Olen aiemmin syönyt Villa Hakkarissa, joka on myös yksi Rastaan ravintoloista, eikä siellä ole tarvinnut koskaan pettyä, joten osasin odottaa saavani hyvää ruokaa myös Periscopesta. 









Annokset on tehty jaettaviksi ja mikäli paikalle saapuu isommalla porukalla pääsee helposti maistelemaan useita eri annoksia. Olimme syömässä ihan kaksin, joten otimme alkuruuista tällä kertaa maisteluun vain kaksi, vaikka herkullisen kuuloisia olisivat kaikki olleet. Rapukakku oli juuri omaan makuuni ja kevyesti grillattu lohitartar jäädytetyn piimän ja maa-artisokkavaahdon kanssa maistui myös erittäin hyvälle. Emme miehen kanssa oikein kumpikaan osanneet sanoa, että kumpi olisi ollut parempi, maistuivat meinaan kumpikin meille oikein hyvin. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta ikinä, kun missään muodossa laitan suuhuni piimää. Taisi olla jo aikakin, vai mitä? Niin ja ennen alkupaloja pöytään tuotu paahdettu leipä... Rakastuin! Otin ensin leivästä vain puolikkaan ja ajattelin jättää tilaa muille ruoille, mutta oli pakko syödä toinenkin puolikas, niin hyvää se oli. Rakastan leipää ja tämä nousi kyllä kärkisijoille mun leipämittarilla. 




Periscopen menut Periscope ja Scope on muodostettu näistä alkuruokavaihtoehdoista ja erinomainen valinta, kun haluaa maistella niistä mahdollisimman montaa. Päädyimme itse kuitenkin ihan perinteiseen tyyliin valitsemaan pääruoat alkupalojen jälkeen. Itse valitsin vaahterasiirapilla ja maapähkinällä glaseerattua kevätkananpoikaa ja mieheni tuttuun tyyliin valitsi listalta entrecoteen. Entrecotee lisukkeineen palautti miehen muistoissa Italiaan, jossa oli syönyt vastaavan makuisen annoksen. Kananpoika oli hyvää, joskin lopulta aika tavanomainen, mutta lisukkeet sen sijaan tekivät kauppansa meille molemmille. Pidin erityisesti rapeista bataatti- ja lehtikaalichipseistä ja jouduin muutamaan otteeseen kehottamaan miestäni niitä syömään, koska muuten ne olisivat kadonneet kaikki omaan suuhuni. Rapeat belgian perunat aiolin kanssa sopivat hyvin kanan ja lihan kaveriksi ja niitä söisi ihan sellaisenaan yhtä lailla kuin noita chipsejä.







Pääruokien jälkeen päästiin itse asiaan nimittäin jälkiruokiin. Listalla on neljä vaihtoehtoa, joista päädyimme ottamaan kolme. Itse olin jo aikoja sitten päättänyt, että haluan maistaa matcha-teellä maustettua kookosmoussea mandariinisorbetilla ja sitrusmarinoiduilla omenoilla. Listan suklaapavlova kuulosti kuitenkin niin ihanalta, että sitäkin oli pakko päästä maistamaan. Ja onneksi otin molemmat. Mandariinisorbetti oli ihanan raikasta ja sitä voisi kuumana kesäpäivänä syödä reilummankin annoksen. Pavlovan päällä ollut suolainen karamelli oli ihan täydellistä... sitä olisin voinut lusikoida suoraan kattilasta. Ainoa mitä jäin pohtimaan oli se, että missä suklaa luurasi pavlovassa, mutta kinuski oli niin hyvää, että suklaata en ehtinyt lopulta niin kovin kaipaamaan. Pavlova oli päältä rapea ja sisältä vaahtokarkkimaisen pehmeä.. siis ihan täydellinen. Mieheni valitsi listalta amerikkalaiset pannukakut, mutta totesi, että pavlova vei kinuskin mitalla voiton näistä kolmesta jälkiruoasta. Itse asiassa totesimme molemmat, että pavlova oli kaikista maistamistamme ruoista se paras. Kannattaa siis hyvän jälkiruoan perässä suunnata Periscopeen. 






Ja maisemien.. ikkunapöydästä näkee Tampereen Näsinneulaa myöten, joten hetken voi kuvitella ruokailevansa Tampereen kattojen yllä.


torstai 9. elokuuta 2018

Mummon puolukkatäytekakku (gluteeniton)

Meillä oli viikonloppuna äitini kanssa puhetta puolukkaisista resepteistä ja äitini kertoi, että mummoni oli aikoinaan tehnyt paljon puolukkaista täytekakkua. En tiedä onko alkuperäistä ohjetta enää missään tallella, mutta äidin kertoman perusteella päätin tehdä sitten oman versioni tästä täytekakusta ja ainakin täytteen osalta luulen, että ollaan lähellä alkuperäistä. 

Kakku on ihanan raikas ja sillä olen herkutellut monena päivänä jo etukäteen juhlistaen omia syntymäpäiviäni. Tällä kertaa pidin koristelun myös hyvin minimaalisena. Tämä on siis todella perinteinen täytekakku ja helppo myös tehdä.








Pohja

3 kananmunaa
1 dl sokeria
1½ dl perunajauhoja
½ tl leivinjauhetta

Kostutus

1½ dl maitoa
½ tl vaniljasokeria

Täyte

3 dl vispikermaa
300 g maitorahkaa
3/4 dl sokeria
300 g puolukoita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. 

Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään perunajauho ja leivinjauhe ja lisää siivilän läpi vaahdon joukkoon. Sekoita sekaisin varovasti kaapimella. Laita leivinpaperi vuoan (20cm) pohjalle ja voitele reunat hyvin voilla. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla 25-30 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä kokonaan.

Täytettä varten vaahdota kerma ja lisää joukkoon rahka, sokeri ja puolukat. Sekoita hyvin sekaisin. 

Halkaise pohja kolmeen osaan, kostuta pohjat vaniljasokerilla maustetulla maidolla ja levitä täyte väleihin ja kakun päälle.


Cafekierros: Muumien Eriskummallinen Kahvila ja Teehuone, Naantali

Tiesitkö, että tänään on Muumin päivä? En minäkään ennen tätä viikkoa. Törmäsin mainoksiin, jossa mainostettiin muumimukia Muumin päivä, joka olisi myynnissä vain ja ainoastaan Muumin päivänä 9.8 eli Tove Janssonin syntymäpäivänä. Päätin toki heti, että muki on saatava, koska päivällä on itsellenikin hyvin suuri merkitys, onhan se minunkin syntymäpäiväni ( ja tykkään muumeista ja muumimukeista). Mutta ajattelin, että tänään on myös hyvä hetki kertoa teille Naantalissa sijaitsevasta Eriskummallisesta kahvilasta.

Olin jossain kohtaa törmännyt tuohon Muumien Eriskummalliseen kahvilaan ja teehuoneeseen, kun olin selvitellyt Muumimaailmaan menoa, mutta olin  unohtanut asian vähän niin kuin sikseen. Olimme sitten  perheellä menossa kesäkuun viimeisenä päivänä Muumimaailmaan ja olimme jo varhain liikkeellä, että meillä oli aikaa ennen porttien aukeamista. Pyörimme siinä lasten kanssa vanhan kaupungin liepeillä miehen etsiessä autolle paikkaa ja parkkipaikka sattui löytymään tämän kahvilan vierestä, jonka johdosta poikkesimme sitten aamukahville tähän Eriskummalliseen kahvilaan. 

Ja mikä onni, että poikkesimme. Niin hurmaava paikka, jossa ihania yksityiskohtia ja muumimaisia eriskummallisia asioita siellä täällä. Ja tarjonta... en tiedä muusta, mutta paikan kanelipulliin rakastuin. Kahvila oli juuri auennut ja pulla oli vielä lämmintä... siis ihan täydellistä. Tämä johti siihen, että myös seuraavana aamuna oli saatava kanelipullaa, joten aamukahvit juotiin Naantalissa myös seuraavana päivänä. Kahvilassa voi tunnelmoida Muumeja menemättä itse Muumimaailmaan.

Oi että, kanelipullan ja kahvilan sisustuksen vuoksi voisin lähteä visiitille Naantaliin vielä tässä elokuun aikana. Tällaisissa kohteissa aina kiroan sitä, ettei omassa kaupungissa voi olla mitään noin ihanaa paikkaa istuskella ja ihmetellä maailman menoa. 

Mutta suosittelen. Ymmärsin, että on auki vielä elokuun... toivottavasti myös seuraavana kesänä.