maanantai 9. tammikuuta 2017

6 tähden illallinen

Joulukuussa kerroin reseptikisasta, johon osallistuin viime vuoden keväällä. Meitä taisi olla alunperin kahdeksan, jotka lähtivät kisaan mukaan meidän työporukasta. Kahden kanssa päädyin sitten lokakuussa Tampereelle ravintola von Nottbeckiin syömään ja juhlistamaan kisaan osallistumista. Meillä olikin oikein mukava ilta ja puheeksi tuli, että olisi ruuan merkeissä mukava tavata myöhemminkin. Päätimme, että seuraavan kerran, kun tapaamme, niin yksi tuo alkuruuan, toinen on vastuussa pääruuasta ja kolmas ottaa hoitaakseen jälkiruuan. 

Lauantaina sitten tapasimme toistamiseen ja vietimme tällä kertaa iltaa hyvän ruuan ja seuran parissa erään kotona. Tällä kertaa myös miehet olivat mukana. Eikä illan aikana haitannut yhtään, että pariskuntina olemme hyvin erilaisissa elämänvaiheissa. Meillä eletään ns. ruuhkavuosia lasten ollessa pieniä kun taas tämän kertaisella emännällä ja isännällä lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja kolmas pariskunta on vielä hieman nuorempaa ikäluokkaa ja ilman lapsia. Meitä naisia toki yhdistää työ ja rakkaus ruuanlaittoon, mutta siinä ne miehetkin menevät sitten sujuvasti mukana. 

Mitä sitten illan aikana saimme syödä. No ihan täysin ravintolatasoisen illallisen. Alkuruokana oli hernekeittoa Jamie Oliverin tapaan kera kampasimpukoiden. Pääruuaksi saimme poroa, perunoita ja lakritsikastiketta sekä vihersalaattia. Yllätys ei ehkä ole kenellekään, että itse olin vastuussa jälkiruuasta, joka tällä kertaa oli kanelilla ja basilikalla maustettua pannacottaa, sekä suolaista kinuskikastiketta, omenaa ja kristallisoitua valkosuklaata. 

Oli ihana välillä päästä tekemään oikein kunnon jälkiruoka. Yleensä tulee kuitenkin lähinnä leivottua ja tehtyä jotain hieman perinteisempää. Teemana meillä oli Suomi 100-vuotta, joten makumaailmoissa näkyi paljon perinteisiä suomalaisia makuja. Poro maistui mm. todella hyvältä tuon lakritsikastikkeen kanssa. 

Meillä oli oikein mukava ilta ja seuraava päivä onkin jo lyöty lukkoon. Saas nähdä mitä silloin kokkaillaan ja syödään. 

Tällä kertaa kuvat eivät vain ole kovin kummoisia. Siitä on hetki, kun on tullut järkkärillä kunnolla kuvailtua. 














sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuodesta 2016 vuoteen 2017

Vuoden 2017 ensimmäinen päivä on sujunut laiskotellessa. Nukuttiin koko perhe päiväunet. Tuskin ollaan koskaan nukuttu koko perhe samassa sängyssä päiväunia. Ehkä valvominen viime yönä vei veronsa tästä päivästä. Mutta kyllä se vain on hieno valvoa ja vartoa vuoden vaihtumista. Meillä vuoden vaihtumisesta on jo tullut tietynlainen perinne mieheni kanssa.

Eilinen aamupäivä kului tutuissa puuhissa kotona. Päivällä vanhempani tulivat meille syömään. Tuli tehtyä pitkästä aikaa ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Oman perheen kesken on mukava viettää aikaa ja pääsimme nauttimaan tekemästäni kakusta. Vuoden viimeisestä kakusta oli itselläni selvät sävelet olleet jo hetken ja oli ihana viimein päästä toteuttamaan se. Vanhempieni lähdettyä herkuttelimme lasten kanssa hieman sipseillä, jonka jälkeen lähdimme katsomaan kaupungin järjestämää ilotulitusta. Olikin ensimmäinen laatuaan sinä aikana, jona olemme täällä asuneet. Ja kyllähän se hieno olikin. Instagramia seuranneet ovat pienen pätkän tästä ilotulituksesta nähneetkin. 










Ja koska ilotulitusta taisi olla katsomassa koko kaupunki, niin odotettiin autossa lähes tunti ennen kuin pääsimme lähtemään kotiin. Lapset olivat ehtineet jo nukahtaa autoon. Sieltä sitten kannettiin väsyneet pienet sänkyihin nukkumaan. 

Tämän jälkeen tehtiin miehen kanssa iltapalaksi vielä pellinen tortillasipsejä höystettynä jauhelihalla ja tomaatilla. Nautittiin myös hieman juhlajuomaa ja katsottiin tv:stä vuoden vaihtumista Helsingissä. Hieman ennen puolta yötä vedettiin ulkokamppeet päälle ja mentiin etupihalle katselemaan raketteja. Asumme hyvällä paikalla, josta näkee pitkälle kaupungin keskustankin yli, joten saamme nauttia muiden ilotulituksista. Tämä on ollut meillä tosiaan perinteenä koko sen ajan kun olemme täällä asuneet. Välillä on ollut ystäviä kylässä, mutta pääsääntöisesti olemme nauttineet tästä kaikesta mieheni kanssa. Lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät jaksa valvoa.







Ehdin siinä hieman leikkiä tähtisädetikuillakin. Yhteen asti taisimme jaksaa mieheni kanssa valvoa ennen kuin nukkumatti tuli kylään. 

Uskon, että tästä vuodesta on tulossa erityisen hyvä. Voipi olla, että blogi herää jälleen eloon ja näette täällä sekä tuttuja reseptejä, mutta enemmän myös sitä mitä päiviini noin muuten kuuluu... niin kuin silloin ennen vanhaan.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

24/2016 Hyvää joulua!

Hups... Eilen meni kyllä niin rauhoittuessa ja löhöillessä, etten tullut edes avanneeksi konetta. Instagramia seuraavat saivatkin jo hyvän joulun toivotukset ja nyt teillekin...

Oikein ihanaa ja rauhaisaa joulua!

perjantai 23. joulukuuta 2016

23/2016 Kultainen joulukalenteri

Tänään saattekin käydä kurkkaamassa reseptini Dr.Oetkerin Kultaisesta joulukalenterista:



Oli ilo päästä mukaan tähän ja mikä ihaninta sain aivan upean tuotepaketin kiitoksena tästä. Kiitos vielä Dr.Oetker Suomi!






Toivottavasti tekin nautitte reseptistä. Ainakin muutama, jolle reseptin annoin jo etukäteen, on tehnyt näitä jo useampaan kertaan. 

torstai 22. joulukuuta 2016

22/2016 Hedelmäkakku kokeiluja

Iltaa iltaa! Taas on kello jo kymmenen, kun ennätän tänne koneen äärelle kirjoittelemaan teille. Enää kaksi yötä aattoon. Huomenna meillä on siivouspäivä, koska tänään en yksinkertaisesti ehtinyt, vaikka olin niin suunnitellut. Mutta hedelmäkakkua ehdin leipomaan. Ja ensimmäinen kokeilu onnistui ihan hyvin, joten uskallan tänne teillekin reseptiä kirjoitella. Maistoin maanantaina hedelmäkakkua, jossa oli myös hyvin paljon toscapiirakan makua, joten ajatus näiden yhdistämisestä jäi muhimaan päähäni. Niinpä tässä resepti, jossa perinteinen hedelmäkakku saa päälleen toscakuorrutteen.



200 g voita
2 dl sokeria
3 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 dl piimää
200 g sukaatteja, appelsiininkuoriapaloja, kirsikoita...
1 dl rusinoita

Kuorrute

50 g voita
½ dl sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl maitoa
100 g mantelilastuja

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon munat yksitellen samalla koko ajan vatkaten. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää puolet taikinaan. Lisää piimä. Sekoita hedelmät ja rusinat loppuihin jauhoihin ja lisää taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan ja paista uunin keskitasolla 20 minuuttia 175 asteessa.

Tee tällä välin kuorrute. Sulata voi ja lisää loput aineet joukkoon. Sekoita tasaiseksi. 

Lisää kuorrute kakun päälle ja paista uunissa vielä 15 minuuttia tai kunnes testitikkuun ei enää tartu taikinaa. 

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

21/2016 Perinteiset joulujälkiruuat

Aamulla kuulin sänkyyn, että enää kolme yötä joulupukkiin. Siis tä? Enää kolme. Mihin tämä joulukuu on oikein mennyt. Juurihan niitä kalenterin luukkuja vasta ryhdyttiin avaamaan ja nyt jouluaatto on jo todella lähellä. Itselläni on jouluvalmistelut oikein hyvällä mallilla. Aamulla miehen kanssa tehtiin kauppalista ja päätimme mitä syömme aattona eli mitä meidän joulupöytään kuuluu. Koska vietämme joulua lähinnä omalla porukalla, niin ruuatkin ovat vain ja ainoastaan niitä mistä todella pidämme. Kaloja meidän joulupöydässä ei juurikaan nähdä. Sen sijaan kinkkua ja laatikoita kyllä. 

Kaupassa ei tosin olla ehditty vielä käymään. Itse olen viettänyt viimeiset kolme päivää tiiviisti keittiössä. Lupauduin tekemään ystäville ja tuttaville saaristolaisleipiä ja tilauksia tulikin niin, että jouduin jo sanomaan ei. Mieheni oli kovin huolissaan, että ehdinkö meille tehdä ollenkaan, mutta samassa tuli leivottua meillekin leipää. Ja kakkuja... niitäkin on useampi ollut tekeillä tällä viikolla. Mukavaa puuhaa näin intohimoiselle leipurille. Lapset ovat ehkä tosin toista mieltä siitä, että äiti viettää aikansa lähinnä keittiössä.




Tänään leipiä leipoessa ehdin kyllä miettimään joulun makuja ja erityisesti jälkiruokia. Meillä ei koskaan ole ollut mitään vakio jälkiruokaa joulupöydässä. Yleensä sitä on jo pelkästä ruuasta niin täynnä, ettei edes tee mieli jälkiruokaa. Somea seuratessa olen vain huomannut, että hyvin monilla on jokin perinteinen jälkiruoka tarjolla. Mahtaako se olla luumurahkaa, glögijuustokakkua, joulutorttuja, pipareita... Olisi kiva kuulla, mitä teillä syödään jälkiruokana jouluaattona? 

Minä lähden tästä selailemaan hedelmäkakkujen ohjeita. Sain maanantaina uuden vuuan lahjaksi ja sitä olisi kiva päästä testaamaan. Meillä siis ainakin hedelmäkakkua tarjolla aattona. 

tiistai 20. joulukuuta 2016

20/2016 Inkivääri-kurkumapiparit

Mitä viime aikoina olen lukenut niin inkivääri ja eritoten kurkuma ovat aikamoisia tehomausteita. Olen itsekin alkanut opetella tuota kurkuman käyttöä ja alkanut lisäillä sitä vähän sinne sun tänne. Ja näin joulun alla mieleeni pälkähti, että mitenkähän kurkuma istuisi perinteisen piparin mausteeksi. Ja kuulkaas ihan hyvin. Nämä taitavat olla sellaisia flunssankarkoittaja-pipareita.. ainakin mausteidensa puolesta.



½ dl siirappia
3/4 dl täysmaitoa
1 dl kookossokeria
½ rkl soodaa
50 g voita
1 tl inkivääriä
1 tl kurkumaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl tattarijauhoja

Kiehauta siirappi, maito ja sokeri kattilassa. Ota kattila liedeltä ja lisää joukkoon sooda, voi ja mausteet. Anna jäähtyä.

Lisää jäähtyneeseen seokseen jauhot ja sekoita tasaiseksi. Kääri taikina kelmuun ja anna levätä jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota muotilla piparkakkuja. Paista pipareita 200 asteisessa uunissa n. 6 minuuttia. Anna jäähtyä.