kotiliesi
Siirry pääsisältöön

Tekstit

Suolapähkinäkeksit

Huh huh... kyllä on arki muuttunut hurjasti siitä mitä se oli vielä maaliskuun alussa. Silloin vielä saattoi nähdä ystäviä ja viettää aikaansa missä halusi. Nyt tilanne on toinen ja jokaisen olisi hyvä pysytellä kotona, jotta voimme osaltamme olla vähentämässä kuormaa, joka terveydenhuollon henkilökunnalla  on ennusteiden mukaan edessä. 
Mutta on tämä "uusi elämä" tuonut eteen paljon hyvääkin, kuten Instagramin livet. Ensimmäisen liven pidin viikko sitten ja kun asiaa suunnittelin niin ilmoittivat lapset, että haluavat olla mukana leipomassa livessä. No niinhän me leivottiin Pätkismutakakkua ja saatiin linjoille muitakin innokkaita leipureita. Ensimmäisen liven pitäminen jännitti itseäni ihan hirmuisesti, mutta lopulta se oli niin kivaa, että päätin jatkaa ja tänään leivoimme jo toistamiseen. Tällä kertaa suolapähkinäkeksejä, joiden ohjeen jaan alla, jotta voitte tehdä niitä myöhemminkin.
Livet saavat jatkoa eli myös huhtikuussa leivotaan joka lauantai yhdessä. Pääsiäisherkkuj…
Uusimmat tekstit

Cafekierros: Pella's Cafe

Joulukuussa 2017 kävimme Kanelitytön kanssa ensimmäistä kertaa yhdessä kakkuilemassa ja kohteeksi valikoitui silloin Pella's Cafe. Vaikka olimme jutelleet tätä aiemmin vain somessa, olo oli heti kuin olisi tavannut sen vanhan ystävän pitkästä aikaa ja juttu olisi jatkunut siitä mihin viimeksi oli jäänyt. Sittemmin on kakkuiltu jo useaan otteeseen. Pari kertaa ehdimme käydä testaamassa Tampereen kahvilatarjontaa ennen kuin keksin näistä käynneistä ryhtyä kirjoittamaan tänne blogiin tätä cafekierros- sarjaa. 



Nyt olikin hyvä hetki käydä uudestaan Pella's Cafessa, jotta sai senkin virallisesti mukaan tähän kierrokseemme. Itselläni ei ole mitään vakipaikkaa, jossa käydä kerrasta toiseen, joten myös Pella'sissa on tullut käytyä vain ihan muutama kerta. Kerran on tullut testattua lounassalaatti, kerran brunssi ja muuten on keskitytty kakkuvitriinin tarjontaan. Niin tälläkin kertaa. Vitriinistä löytyy sekä suolaiset että makeat leivonnaiset ja iskin silmäni nälissäni heti valkosip…

Gluteeniton-helposti hyvää lautaselle

* Gluteeniton- Helpot ja herkulliset-kirja saatu arvostelukappaleena
Piti tätä tekstiä varten kaivaa puhelimen tai siis Instagramin kätköistä eräs viesti, joka on kirjoitettu 17.1.2018 ja menee näin: Moikka! Haluaisitko käydä kahvilla joku kerta? Olis kiva tutustua... Muutamia päiviä tästä eteenpäin näimme Marikan kanssa ekaa kertaa livenä ja vastaan tuli iloinen nainen, joka antoi halauksen heti nähtyämme. Totesin mielessäni, että tästä tulee vielä hyvä juttu ja niin se on ystävyys kestänyt jo parisen vuotta. Ei ole itsestäänselvyys, että näin aikuisiällä löytää elämäänsä niitä parhaimpia ystäviä, joita elämä eteen tuo, mutta tuore keittokirjailijatar on yksi heistä. 
Siksi saadessani käteeni Gluteeniton- helpot ja herkulliset kirjan olin erityisen ylpeä. Kirja oli ystävän tekemä. Miten hieno saavutus saada oma kirja, josta näkyy oma kädenjälki resepteineen ja kuvineen sekä monen kuukauden työ. Ennen kuin postista tuli oma arvostelukappale, olin ehtinyt selata kirjan jo Marikan luona j…

Gluteenittomat porkkanavohvelit

Jostain syystä Instagramissa on viime aikoina vilahdellut paljon kuvia vohveleista (ainakin omassa feedissä) ja sen myötä viime viikolla erään työpäivän päätteeksi kurvasin Gigantin pihaan ja kävin ostamassa meille vohveliraudan. Niin kovaksi kävi himo rapeisiin vohveleihin. Aiemmin olen tehnyt paksuja vohveleita uunissa näillä Tupperwaren vuuilla ja niistä tuleekin aivan ihania ja mikä parasta niitä saa kerralla kahdeksan. Mutta välillä on hauska paistaa vohvelit myös raudalla ja niistä saa tällöin rapeampia ja tietysti erimuotoisia myös. 
Ja miksi kävin juuri Gigantista ostamassa oman rautani, niin olin antanut miehelle tehtäväksi tehdä netissä vertailuja siitä mikä on paras rauta ja hän oli päätynyt Wilfan rautaan, joka sitten löytyi juuri Gigantista. Eli meillä mies saa hoitaa nämä tuotteiden vertailut ja teknisten ominaisuuksien tarkastelun ja minä sitten leivon. Ja juu, voitte kuvitella, että nyt lähes joka päivä lapset pyytävät vohveleita ruuaksi. Onneksi vohveleitakin voi nautt…

Cafekierros: Pyynikintorin liha ja kahvi

Viimeisimmästä cafekierros- käynnistä on aikaa ja yhtä kauan on juttu ollut täällä luonnoksissa. Jostain syystä aina kuvien siirtäminen koneelle ontuu. Itse teksti on ollut valmiina, mutta ilman kuvia. No mutta, nyt on saatu kuvatkin koneelle ja aika kertoa teille viimeisimmästä kahvilasta, jossa kävimme kesän lopulla...

Olen Tampereella asuessani asunut aina kosken itäpuolella ja länsipuoli on jäänyt itselleni hieman vieraaksi. Pyynikki tuo mieleeni Keski-Eurooppalaiset kaupungit. Sinne astuessaan on kuin menisi ulkomaille, koska fiilis on ihan erilainen kuin esim. Hervannassa, jossa olen asunut. Tämä tunnelma oli vahvasti läsnä myös viime kerralla, kun astelimme Kanelitytön kanssa Pyynikintorin liha ja kahviin. Tällä kertaa käynti oli tarkkaan mietitty sillä meidän oli tarkoitus mennä testaamaan paikka jo keväällä, muttei kumpikaan ollut tajunnut tarkistaa kahvilan aukioloaikoja ja kahvila olikin kiinni. Tällä kertaa olimme sitten taas tosi hyvissä ajoin liikenteessä ja saimmekin odo…

Arvostammeko vai lyttäämmekö mieluummin?

Olen viime aikoina pohtinut ihan hurjasti toisten kunnioittamista ja arvostamista ja jutellut aiheesta muutamien muidenkin kanssa. Voin sanoa, etten todellakaan ole mikään malliesimerkki tässä asiassa, mutta koetan parhaani mukaan tehdä siinäkin kokoa ajan parannusta. Tuntuu, että ihmisten on helpompi lytätä toinen kommenteilla ja teoilla maanrakoon, kuin antaa tällä hänen ansaitsemansa arvostus. Pelätäänkö siinä, että nostamalla toinen jalustalle, menetetään itse saavutettu asema? Kun asia on juuri päinvastoin. Mitä enemmän annat itsestäsi muille ja mitä enemmän annat arvoa toisten tekemisille, sitä enemmän itsekin saat ja kehityt. 



Osaltaan kyse on varmasti kulttuurista. Emme osaa täällä avoimesti iloita toisten tekemisistä ja antaa hyvää palautetta. On helpompi kulman takana jupista itsekseen, että kun sekin ja sekin, näin ja näin. Hyvänä esimerkkinä mainitsen Tupperwaren. Olen ollut mukana Tupperwaressa lähes kahdeksan vuotta ja työpaikkana se on toista kannustava ja arvostusta ant…

Blogi täyttää pyöreitä

Ajatella, että olen kirjoittanut blogia jo kymmenen vuotta. Jep, luit oikein... Kymmenen vuotta. Ehkä sitä ei silloin 2010 pienessä helsinkiläisyksiössä tullut ajatelleeksi, että kun aloittaa jotain sellaista kuin blogin kirjoittaminen, että sitä tekisi vielä kymmenen vuoden päästä. Siihen ihan ensimmäiseen postaukseeni, joka tuolla pienessä yksiössä on kirjoitettu, pääset täältä.




Tammikuussa 2010 asuin viikot omassa yksiössäni Helsingissä ja viikonlopuiksi reissasin takaisin aina kotiin miehen luo Tampereelle. Ajattelin, että blogia kirjoittamalla kirjoittaisin samalla kuulumisiani miehelle sekä muulle perheelle. En lähtenyt kirjoittamaan blogia rahan kiilto silmissä vaan ihan päiväkirjamaisesti omalle lähipiirille. Työkavereille en edes kertonut moisesta saatikka sitten huudellut siitä toreilla. Olisi ehkä pitänyt jos olisin halunnut, että blogi kasvaa ja sillä olisi voinut saada tuloja myöhemmin, esim. aikana, jonka vietin lasten kanssa kotona. 

Mutta ei sitä vielä tuolloin 2010 ajat…