Katteettomat lupaukset

Enää pari päivää tätä vuotta jäljellä ja sitten koittaa vuosi 2012, joka toivottavasti on yhtä ihana kuin tämäkin vuosi. Vuoden 2011 paras hetki on ehdottomasti ollut tyttäreni syntymä. Juuri eilen järjestelin neidin vaatteita, kun on taas kasa paitoja ja pöksyjä oli jäänyt pieneksi. Siinä samalla törmäsin Liberon koon 1 vaippaan, jota pienokaisemme käytti ensimmäiset viikkonsa. Miten voi olla jotain niin pientä? Tuli melkein kyyneleet silmiin, kun ajatteli tuota pikku neitiä helmikuussa...

Vuoden aikana on ollut ilo seurata lapsen kehitystä ja nythän neiti osaa jo vaikka mitä. Neidin johdosta vuosi 2012 otetaan vastaan hieman rauhallisemmin kuin edelliset vuodet, mutta en vaihtaisi näitä hetkiä mihinkään. HHhmmmm... Uusi vuosi siis... ja uudet lupaukset? 

Olen huono tekemään lupauksia. Tai siis hyvä tekemään niitä, mutta erittäin huono pitämään ne. Lupauksiahan teen pitkin vuotta. Aina sunnuntaisin lupaan parantaa ruokailutottumuksiani, mutta viimeistään tiistaina olen repsahtanut suklaaseen ja ties mihin epäterveelliseen (vaikka suklaahan on kai terveellistä, ainakin pieninä määrinä). Eräänä vuonna ystäväni lupasi olla ostamatta vaatteita tammikuussa. Salaa mielessäni tein saman lupauksen, mutta jo kahdeksannen päivän kohdalla repsahdin, kun taas ystäväni piti lupauksensa, niin kuin joka vuosi sen jälkeenkin.

Josko sitä vuonna 2012? Tarvitaan vain mieletön määrä itsehillintää ja kenties sitä tukea läheisiltä. Jos lupaan tai ainakin yritän parantaa ruokailutottumuksiani ja syödä enemmän kasviksia. Lupaan myös olla ostamatta vaatteita tammikuussa... ja jos hyvin käy niin myös helmikuussa. Tässä taisi jo olla itselleni tarpeeksi, jos liikaa lupailen niin käy yhtä huonosti kuin ennenkin.

Mitenkäs siellä, joko on lupaukset tehtynä vai onko vain parempi olla lupaamatta yhtään mitään?