Kello on...

Ahh.. Nyt todellakin tiedän mitä kello on, sillä viikko sitten ostettu kello on ollut ranteessa ostohetkestä lähtien. Kymmeneen kuukauteen en pitänyt kelloa päivittäin kädessä, vaikka olen tottunut pitämään kelloa. Tosin kellottomuuteenkin (onkohan tuokaan mikään sana...) tottuu. Mutta uusi Seikon kello on siis hieman miehekäs, mutta naisellisen pieni. Väreiltään sopii pidettäväksi sekä hopeisten että kultaisten korujen kanssa. Loistava arki kello sanon minä.