My happy place

Vietimme viime viikon ihanissa maisemissa Ylläksellä. Matkalla pohjoiseen päin kyselin hieman Instagramissa, että kaipaisitteko blogilta jotain muutakin kuin vain reseptejä. Hieman laihaksi jäi saalis vastausten osalta, mutta eräästä vastauksesta sana hyvinvointi jäi mieleeni. Tätä asiaa pohdin sitten viikon verran hiljaisilla hiihtoladuilla ja ajattelin, että reseptien lisäksi blogissa tulee olemaan jatkossa myös muitakin juttuja.

Kun kuulet sanan hyvinvointi, niin ajattelet ehkä ensimmäisenä terveellistä ruokaa, liikuntaa, palauttavaa unta... Ei, näistä en aio teille kirjoittaa tai toisinaan kyllä. Nimittäin itselleni hyvinvointi on paljon enemmän. Toisinaan se on varhainen aamulenkki auringon vasta noustessa, toisinaan brunssi ystävien kanssa sunnuntaiaamuna ja toisinaan syntisen hyvä ja järjettömän kokoinen suklaakakun pala kahvin kera. Ja sitten taas toisena päivänä se on käynti salilla ja siihen päälle asianmukaiset ateriat. Onkin helpottavaa itselleni, että se mistä itse saan hyvää fiilistä, on jatkossa idean murunen kirjoittaa juttu blogiin. Eikä mikään sulje pois toista. 

Alkujaan kirjoitin blogia kuin päiväkirjaa ja kirjoittelin mistä vain, mutta jossain kohtaa leipominen vei mennessään ja sitä myöden blogistakin tuli pelkkä leivontablogi. Viime aikoina olen vain ollut kovin turhautunut siihen, että uusia ideoita tulee aika harvakseltaan ja blogin arvoisia reseptejä on hyvin vähän takataskussa. Instagramissakin kuitenkin näkyy elämästä se muukin kuin leivonta niin miksei sitten täällä blogin puolellakin.

Ja ihan ensimmäiseksi palaan tuohon meidän Ylläksen matkaan ja siihen mitä pohjoinen minulle merkitsee. Kuten otsikosta voitte päätellä, on Ylläs ja pohjoinen minun paikkani. Paikka, jossa olen onnellinen ja murheet ovat poissa. Toki paljon tekee se, että kyseessä on loma eikä tarvitse miettiä työjuttuja, mutta pohjoiseen on lähdettävä, että se onnistuu.

En ole lapsena juurikaan matkustellut, enkä näin aikuisiälläkään ole matkakuumeillut. Viihdyn hyvin kotona. Lapissa kävin ensimmäisen kerran mieheni kanssa. Siitä reissusta nyt ei jäänyt mitään pakko päästä Lappiin- fiilistä, mutta myöhemmin kaveripiiri loi pienoisen matkakuumeen Lappiin. Vietimme kaveriporukalla opiskeluaikoina monta vuodenvaihdetta joko Ylläksellä tai Levillä, mutta sitten alkoi kuvioihin tulla lapsia, töitä ja muuta sellaista ja reissut jäivät.

Me emme mieheni kanssa kuitenkaan hylänneet Lappia vaan ostimme lomaosakkeen Ylläkselle ja vuosien saatossa olemme päätyneet tilanteeseen, jossa lomailemme Ylläksellä aina näin huhtikuun alussa. Ja kyllä sitä reissua odotetaan. Lapset kyselevät jo alkuvuodesta, että koska Lappiin mennään. Itsekin odotan aina kovasti tuota viikkoa, koska tiedän, että pääsen sen yhden viikon ajaksi pois kaikesta muusta ja saan olla paikassa, jossa mieli lepää. 

Nimittäin se fiilis, kun aamulla lähtee hiihtolenkille, kaikki muut nukkuvat ja luonto on täysin hiljainen, on vaan niin hyvä. Fiilistelin tällä reissulla joka aamu sitä, että jaksoin hiihtää noin 12km lähes jokaisena aamuna, kun viime vuonna taisin juuri ja juuri jaksaa 4km. Pysähdyin moneen kertaan matkalla, joko kuvailemaan kaikkea kaunista tai sitten vain kuuntelemaan sitä hiljaisuutta. Sanovat, että luonnossa oleilu rauhoittaa mieltä ja Lapissa voin tuon allekirjoittaa. Jostain syystä muuten minua saa luonnon helmaan aika harvoin. Kesäisin esimerkiksi inhoan kaikkia ötököitä... yök. 

Lapista ja noista Ylläksen maisemista ja jo tutuiksi tulleista hiihtoladuista on tullut se happy place. Viime vuoden alussa se oli niitä harvoja viikkoja ja paikkoja, kun olin onnellinen. Nyt tilanne on jo toinen ja onni löytyy myös kotoa. 

Itse kulutin reissussa hiihtolatuja ja muu perhe laskettelurinteitä. Tänä vuonna lapset pääsivät sen verran laskettelun makuun, että kaikki muu oli jo ihan tylsää. Meidän pojukin totesi kolmantena laskupäivänä lasten rinteen alla, että tämä on ihan liian pieni mäki hänelle, että isompaan on päästävä. Saa nähdä uskaltaudunko ensi vuonna monen vuoden tauon jälkeen sitten itsekin muun perheen kanssa rinteeseen. Nuo hetket perheen kanssa ovat niin tärkeitä ja silti ne kotona arjen pyörteessä uhkaavat jäädä turhan vähille. Sekin on tehnyt paikasta niin tärkeän, arki pysähtyy ja hetken olemme vain me. 

Meinaa lähteä rönsyilemään tämä teksti sinne ja tänne, joten ehkä parempi lopettaa tässä kohtaa. Lapista löytyi minun onneni.. Onko sinulla jokin paikka, jonne kaipaat aina uudestaan ja jossa olet onnellinen?

Lapin reissuun on viime vuosina liittynyt myös piipahdus Haaparannan puolella ja tällä kertaa ostin jotain tuliaisia teillekin arvottavaksi. Kannattaa käydä Instagramin puolella (@pilvilinnan_anna) kurkkaamassa arvonta ja kommentoimassa omista tärkeistä paikoista.