kotiliesi
Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

Gluteeniton-helposti hyvää lautaselle

* Gluteeniton- Helpot ja herkulliset-kirja saatu arvostelukappaleena
Piti tätä tekstiä varten kaivaa puhelimen tai siis Instagramin kätköistä eräs viesti, joka on kirjoitettu 17.1.2018 ja menee näin: Moikka! Haluaisitko käydä kahvilla joku kerta? Olis kiva tutustua... Muutamia päiviä tästä eteenpäin näimme Marikan kanssa ekaa kertaa livenä ja vastaan tuli iloinen nainen, joka antoi halauksen heti nähtyämme. Totesin mielessäni, että tästä tulee vielä hyvä juttu ja niin se on ystävyys kestänyt jo parisen vuotta. Ei ole itsestäänselvyys, että näin aikuisiällä löytää elämäänsä niitä parhaimpia ystäviä, joita elämä eteen tuo, mutta tuore keittokirjailijatar on yksi heistä. 
Siksi saadessani käteeni Gluteeniton- helpot ja herkulliset kirjan olin erityisen ylpeä. Kirja oli ystävän tekemä. Miten hieno saavutus saada oma kirja, josta näkyy oma kädenjälki resepteineen ja kuvineen sekä monen kuukauden työ. Ennen kuin postista tuli oma arvostelukappale, olin ehtinyt selata kirjan jo Marikan luona j…

Gluteenittomat porkkanavohvelit

Jostain syystä Instagramissa on viime aikoina vilahdellut paljon kuvia vohveleista (ainakin omassa feedissä) ja sen myötä viime viikolla erään työpäivän päätteeksi kurvasin Gigantin pihaan ja kävin ostamassa meille vohveliraudan. Niin kovaksi kävi himo rapeisiin vohveleihin. Aiemmin olen tehnyt paksuja vohveleita uunissa näillä Tupperwaren vuuilla ja niistä tuleekin aivan ihania ja mikä parasta niitä saa kerralla kahdeksan. Mutta välillä on hauska paistaa vohvelit myös raudalla ja niistä saa tällöin rapeampia ja tietysti erimuotoisia myös. 
Ja miksi kävin juuri Gigantista ostamassa oman rautani, niin olin antanut miehelle tehtäväksi tehdä netissä vertailuja siitä mikä on paras rauta ja hän oli päätynyt Wilfan rautaan, joka sitten löytyi juuri Gigantista. Eli meillä mies saa hoitaa nämä tuotteiden vertailut ja teknisten ominaisuuksien tarkastelun ja minä sitten leivon. Ja juu, voitte kuvitella, että nyt lähes joka päivä lapset pyytävät vohveleita ruuaksi. Onneksi vohveleitakin voi nautt…

Cafekierros: Pyynikintorin liha ja kahvi

Viimeisimmästä cafekierros- käynnistä on aikaa ja yhtä kauan on juttu ollut täällä luonnoksissa. Jostain syystä aina kuvien siirtäminen koneelle ontuu. Itse teksti on ollut valmiina, mutta ilman kuvia. No mutta, nyt on saatu kuvatkin koneelle ja aika kertoa teille viimeisimmästä kahvilasta, jossa kävimme kesän lopulla...

Olen Tampereella asuessani asunut aina kosken itäpuolella ja länsipuoli on jäänyt itselleni hieman vieraaksi. Pyynikki tuo mieleeni Keski-Eurooppalaiset kaupungit. Sinne astuessaan on kuin menisi ulkomaille, koska fiilis on ihan erilainen kuin esim. Hervannassa, jossa olen asunut. Tämä tunnelma oli vahvasti läsnä myös viime kerralla, kun astelimme Kanelitytön kanssa Pyynikintorin liha ja kahviin. Tällä kertaa käynti oli tarkkaan mietitty sillä meidän oli tarkoitus mennä testaamaan paikka jo keväällä, muttei kumpikaan ollut tajunnut tarkistaa kahvilan aukioloaikoja ja kahvila olikin kiinni. Tällä kertaa olimme sitten taas tosi hyvissä ajoin liikenteessä ja saimmekin odo…

Arvostammeko vai lyttäämmekö mieluummin?

Olen viime aikoina pohtinut ihan hurjasti toisten kunnioittamista ja arvostamista ja jutellut aiheesta muutamien muidenkin kanssa. Voin sanoa, etten todellakaan ole mikään malliesimerkki tässä asiassa, mutta koetan parhaani mukaan tehdä siinäkin kokoa ajan parannusta. Tuntuu, että ihmisten on helpompi lytätä toinen kommenteilla ja teoilla maanrakoon, kuin antaa tällä hänen ansaitsemansa arvostus. Pelätäänkö siinä, että nostamalla toinen jalustalle, menetetään itse saavutettu asema? Kun asia on juuri päinvastoin. Mitä enemmän annat itsestäsi muille ja mitä enemmän annat arvoa toisten tekemisille, sitä enemmän itsekin saat ja kehityt. 



Osaltaan kyse on varmasti kulttuurista. Emme osaa täällä avoimesti iloita toisten tekemisistä ja antaa hyvää palautetta. On helpompi kulman takana jupista itsekseen, että kun sekin ja sekin, näin ja näin. Hyvänä esimerkkinä mainitsen Tupperwaren. Olen ollut mukana Tupperwaressa lähes kahdeksan vuotta ja työpaikkana se on toista kannustava ja arvostusta ant…

Blogi täyttää pyöreitä

Ajatella, että olen kirjoittanut blogia jo kymmenen vuotta. Jep, luit oikein... Kymmenen vuotta. Ehkä sitä ei silloin 2010 pienessä helsinkiläisyksiössä tullut ajatelleeksi, että kun aloittaa jotain sellaista kuin blogin kirjoittaminen, että sitä tekisi vielä kymmenen vuoden päästä. Siihen ihan ensimmäiseen postaukseeni, joka tuolla pienessä yksiössä on kirjoitettu, pääset täältä.




Tammikuussa 2010 asuin viikot omassa yksiössäni Helsingissä ja viikonlopuiksi reissasin takaisin aina kotiin miehen luo Tampereelle. Ajattelin, että blogia kirjoittamalla kirjoittaisin samalla kuulumisiani miehelle sekä muulle perheelle. En lähtenyt kirjoittamaan blogia rahan kiilto silmissä vaan ihan päiväkirjamaisesti omalle lähipiirille. Työkavereille en edes kertonut moisesta saatikka sitten huudellut siitä toreilla. Olisi ehkä pitänyt jos olisin halunnut, että blogi kasvaa ja sillä olisi voinut saada tuloja myöhemmin, esim. aikana, jonka vietin lasten kanssa kotona. 

Mutta ei sitä vielä tuolloin 2010 ajat…