Jälkiruoan kruunaama päivällinen Periscopessa

*yhteistyössä Ravintola Periscope, Tampere

Ratinan Kauppakeskus aukesi Tampereelle huhtikuussa ja samaan aikaan Arto Rastas avasi kauppakeskuksen hienoimmalle paikalle Ravintola Periscopen. Ratinassa on tullut käytyä muutamia kertoja, mutta vasta torstaina pääsin Periscopeen. Ihan jo sijainnin ja Rastaan takia olisin halunnut käydä aikaisemminkin, mutta jostain syystä en vain ollut ehtinyt. Rastaalla on muuten erityinen paikka sydämessäni, sillä hän on jo kolmena vuonna ollut arvioimassa Tupperwaren Culinary Stars-kisan reseptejä ja osaltaan siis ollut vaikuttamassa siihen, että viime vuonna voitin jälkiruoallani koko kisan Suomessa. Mutta ei siitä tässä nyt sen enempää vaan itse ravintolasta. 

Tyylikäs ravintola käsittää sisätilat kahdessa kerroksessa sekä terassin, joka saattaa olla Tampereen paras. Ainakin paikka on paras Ratinan katolla, josta on suora näkymä mm. Ratinan stadionille. Tällä kertaa emme miehen kanssa ehtineet kuin pyörähtää terassin puolella katsomassa, mutta varmasti terassilla täytyy käydä ihan ajan kanssa sitten myöhemmin.. viimeistään sitten ensi kesänä. 

Pääsin siis nauttimaan ihanan päivällisen mieheni kanssa juuri syntymäpäivänäni. Aamu oli torstaina sattuneesta syytä alkanut vähän huonoissa merkeissä, mutta viimeistään Periscopeen astuessani huolet hälvenivät ja vain nautin ympärillä olevasta sekä seurastani. Hetkeen emme mieheni kanssa ole kaksin olleet syömässä. Ravintolan sisustus on taiten suunniteltu ja tehty ja pidin erityisesti kattauksessa käytetyistä kankaisista lautasliinoista ja astioista sekä kauniista aterimista. Tarjoilu pelasi hyvin koko illan ja ruoka oli niin hyvää kuin olin osannut odottaakin. Olen aiemmin syönyt Villa Hakkarissa, joka on myös yksi Rastaan ravintoloista, eikä siellä ole tarvinnut koskaan pettyä, joten osasin odottaa saavani hyvää ruokaa myös Periscopesta. 

Annokset on tehty jaettaviksi ja mikäli paikalle saapuu isommalla porukalla pääsee helposti maistelemaan useita eri annoksia. Olimme syömässä ihan kaksin, joten otimme alkuruuista tällä kertaa maisteluun vain kaksi, vaikka herkullisen kuuloisia olisivat kaikki olleet. Rapukakku oli juuri omaan makuuni ja kevyesti grillattu lohitartar jäädytetyn piimän ja maa-artisokkavaahdon kanssa maistui myös erittäin hyvälle. Emme miehen kanssa oikein kumpikaan osanneet sanoa, että kumpi olisi ollut parempi, maistuivat meinaan kumpikin meille oikein hyvin. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta ikinä, kun missään muodossa laitan suuhuni piimää. Taisi olla jo aikakin, vai mitä? Niin ja ennen alkupaloja pöytään tuotu paahdettu leipä... Rakastuin! Otin ensin leivästä vain puolikkaan ja ajattelin jättää tilaa muille ruoille, mutta oli pakko syödä toinenkin puolikas, niin hyvää se oli. Rakastan leipää ja tämä nousi kyllä kärkisijoille mun leipämittarilla. 

Periscopen menut Periscope ja Scope on muodostettu näistä alkuruokavaihtoehdoista ja erinomainen valinta, kun haluaa maistella niistä mahdollisimman montaa. Päädyimme itse kuitenkin ihan perinteiseen tyyliin valitsemaan pääruoat alkupalojen jälkeen. Itse valitsin vaahterasiirapilla ja maapähkinällä glaseerattua kevätkananpoikaa ja mieheni tuttuun tyyliin valitsi listalta entrecoteen. Entrecotee lisukkeineen palautti miehen muistoissa Italiaan, jossa oli syönyt vastaavan makuisen annoksen. Kananpoika oli hyvää, joskin lopulta aika tavanomainen, mutta lisukkeet sen sijaan tekivät kauppansa meille molemmille. Pidin erityisesti rapeista bataatti- ja lehtikaalichipseistä ja jouduin muutamaan otteeseen kehottamaan miestäni niitä syömään, koska muuten ne olisivat kadonneet kaikki omaan suuhuni. Rapeat belgian perunat aiolin kanssa sopivat hyvin kanan ja lihan kaveriksi ja niitä söisi ihan sellaisenaan yhtä lailla kuin noita chipsejä.

Pääruokien jälkeen päästiin itse asiaan nimittäin jälkiruokiin. Listalla on neljä vaihtoehtoa, joista päädyimme ottamaan kolme. Itse olin jo aikoja sitten päättänyt, että haluan maistaa matcha-teellä maustettua kookosmoussea mandariinisorbetilla ja sitrusmarinoiduilla omenoilla. Listan suklaapavlova kuulosti kuitenkin niin ihanalta, että sitäkin oli pakko päästä maistamaan. Ja onneksi otin molemmat. Mandariinisorbetti oli ihanan raikasta ja sitä voisi kuumana kesäpäivänä syödä reilummankin annoksen. Pavlovan päällä ollut suolainen karamelli oli ihan täydellistä... sitä olisin voinut lusikoida suoraan kattilasta. Ainoa mitä jäin pohtimaan oli se, että missä suklaa luurasi pavlovassa, mutta kinuski oli niin hyvää, että suklaata en ehtinyt lopulta niin kovin kaipaamaan. Pavlova oli päältä rapea ja sisältä vaahtokarkkimaisen pehmeä.. siis ihan täydellinen. Mieheni valitsi listalta amerikkalaiset pannukakut, mutta totesi, että pavlova vei kinuskin mitalla voiton näistä kolmesta jälkiruoasta. Itse asiassa totesimme molemmat, että pavlova oli kaikista maistamistamme ruoista se paras. Kannattaa siis hyvän jälkiruoan perässä suunnata Periscopeen. 

Ja maisemien.. ikkunapöydästä näkee Tampereen Näsinneulaa myöten, joten hetken voi kuvitella ruokailevansa Tampereen kattojen yllä.