Pojun synttärit

Pieni poikamme täytti jo 2-vuotta ja tätä juhlistettiin sunnuntaina sukulaisten ja kummien kera. Juhlat olivat oikein onnistuneet ja iloiset. Tarjoilut olivat myös oikein onnistuneet ja niitä oli sopivasti. Itse tuppaan aina tekemään liikaa kaikkea, mutta tällä kertaa en tehnyt kuin muutaman makean tarjolle ja se riitti ihan hyvin. 

Millainen poju meillä sitten juhli syntymäpäiväänsä? Aikas vallaton jos näin äidin mielipidettä kysytään. Lapset ovat erilaisia ja jokainen on omanlaisensa persoona, mutta väistämättähän sitä aina vertaa sisaruksia keskenään. Ja isosiskoonsa kun verrataan, niin poju on kyllä paljon villimpi tapaus. Kaikki mitä isosisko ei ole keksinyt tehdä niin on varmasti poju ehtinyt jo toteuttaa. On piiretty seinään ja sinne tänne muuallekin, on ehditty sotkea puoli kämppää kakkaan, on levitetty myslit olohuoneen matolle ja mitä näitä nyt on. Ja kun ei tuo poju usko minkäälaisia käskyjä. Vaikka kuinka koitat kieltää ja käskeä niin ei, hetken päästä ne myslit ovat taas siellä lattialla. Joku kehoitti ottamaan keittiön kaapeista vetimet pois, mutta itse en halua lähteä siihen, että kaikki otetaan pois. Mielestäni pitää oppima noudattamaan sääntöjä ja kieltoja. Jos aina vain otetaan kaikki pois, jotta elämä olisi hieman helpompaa niin eipä sitä koskaan opi mitään. 

Poju on vallaton, mutta samalla aivan hurmaava naisten mies, joka kesälomareissulla laivallakin hurmasi useammankin naisen. Tulistuu jos ei saa tahtoaan läpi, joten ei ole yksi eikä kaksi kertaa päivässä, kun meidän poju huutaa kurkku suorana. Onneksi pikkuhiljaa, kun sanoja alkaa tulla yhä enemmän niin helpottaa, kun voi jo sanoa mitä tahtoo. Sanoja siis tulee paljon ja joka päivä uusia. Lauseita ei vielä ole tullut, mutta varmaan pian niitäkin alkaa ilmaantua. Varsin ketterä ja uskalias poju, joka kiipeileen surutta kiipelytelineissä puistoissa. Äitiä aina ihan hirvittää moinen meno. 

Sellainen se meidän 2-vuotias poju on. Sellainen vallaton rakkauspakkaus.