Arvostammeko vai lyttäämmekö mieluummin?

Olen viime aikoina pohtinut ihan hurjasti toisten kunnioittamista ja arvostamista ja jutellut aiheesta muutamien muidenkin kanssa. Voin sanoa, etten todellakaan ole mikään malliesimerkki tässä asiassa, mutta koetan parhaani mukaan tehdä siinäkin kokoa ajan parannusta. Tuntuu, että ihmisten on helpompi lytätä toinen kommenteilla ja teoilla maanrakoon, kuin antaa tällä hänen ansaitsemansa arvostus. Pelätäänkö siinä, että nostamalla toinen jalustalle, menetetään itse saavutettu asema? Kun asia on juuri päinvastoin. Mitä enemmän annat itsestäsi muille ja mitä enemmän annat arvoa toisten tekemisille, sitä enemmän itsekin saat ja kehityt. 

Osaltaan kyse on varmasti kulttuurista. Emme osaa täällä avoimesti iloita toisten tekemisistä ja antaa hyvää palautetta. On helpompi kulman takana jupista itsekseen, että kun sekin ja sekin, näin ja näin. Hyvänä esimerkkinä mainitsen Tupperwaren. Olen ollut mukana Tupperwaressa lähes kahdeksan vuotta ja työpaikkana se on toista kannustava ja arvostusta antava. Ilmapiiriltään ihan erilainen kuin missään muualla, mistä itselläni on kokemusta. Tämän selittää Tupperwaren synnyinmaa Yhdysvallat, jossa kulttuuri on ihan toinen kuin meillä täällä Suomessa. Kun jaat tietosi eteenpäin muille ja kannustat vierelläsi kulkevaa, huomaat itse menestyväsi siinä samalla. Eikä mikään mitä toiselle itsestäsi annat, ole sinulta pois.

Syy viimeaikaisille pohdinnoille on tullut lähinnä leivonnan parista, koska sen ympärillä arkeni vahvasti tällä hetkellä pyörii. Toki pohdintani ulottuvat myös muille elämän osa-alueille, mutta käsittelen tässä nyt vain esimerkkejä, joihin itse olen törmännyt ja jotka ovat saaneet minut miettimään näitä asioita. 

Seuraan tietysti itse hurjasti muita leipureita ja sitä mikä maailmalla on trendikästä ja koetan napata sieltä parhaita paloja omaan käyttööni. Meistä harva on keksinyt mitään täysin uutta ja ennennäkemätöntä, että voisimme rehvastella muiden edessä. Jokainen meistä ottaa ideoita toisilta ja toteuttaa tavallaan omalla tontillaan. Mutta tässäkin mennään äkkiä metsään, kun kopioidaan suoraan toisen luomusta taikka ideaa, eikä muisteta antaa alkuperäiselle idealle arvostusta. Näihin tapauksiin olen viime aikoina törmännyt useasti ja monesti myös ihan omalla kohdallani.

Olen enemmän kuin imarreltu, että jotain kakkuani tai koristelutyyliäni kopioidaan, mutta siinä kohdassa, kun ideaa myydään muille ihan omana, niin menee herne nenään. Tältähän ei nykymaailmassa voi tietenkään välttyä, kun kuka tahansa missä päin maailmaa tahansa voi tehdä tätä, mutta kun itse koittaa toimia fiksusti, niin välillä joutuu tosissaan pohtimaan muiden tarkoitusperiä. Tein viime keväänä kukkageodikakun, johon idean sain perinteisistä geodikakuista, joissa kakusta on leikattu pala pois ja siihen on koottu kasa jalokiveltä näyttäviä sokerikoristeita tms. Omassa kakussani korvasin nuo sokerikoristeet aidoilla kukilla. Kakku sai valtavasti näkyvyyttä Instagramissa siihen nähden mitä muut tuotokseni siellä yleensä saavat. Kakun kuvaa jaettiin erinäisillä sivuilla (ulkomaiset) ja vastaavia kakkuja ryhdyttiin tekemään ympäri maailman. Olin tästä ihan hurjan otettu ja olen sitä edelleen. Tässä kohtaa huomasin ensimmäistä kertaa kuinka asiat voi hoitaa kahdella tavalla. Osa kertoi alkuperäisen idean lähteen eli mainitsi minut julkaisuissaan ja pahimmissa tapauksissa kakun kuvaa kopiotiin ja esiteltiin muille ihan omana kakkuna. Kohteliaimmat jopa pyysivät lupaa, että saavatko kopioida kakun ideaa omiin kakkuihinsa. 

Tätä toimintapaa pyrin itsekin somessa noudattamaan. Jos aion kokeilla jotain hauskaa ideaa, jonka olen löytänyt ja tiedän alkuperäisen lähteen, niin kysyn lupaa tai vähintäänkin mainitsen alkuperäisen idean lähteen. Näin arvostusta saa hän, jolle se kuuluu. Olen vain viime aikoina valitettavasti törmännyt enemmän niihin tapauksiin, että ideaa on kopioitu lähes täysin samanlaisena, mutta alkuperäiselle tekijälle ei olla annettu arvostusta mainitsemalla häntä. 

Luulen, että tässäkin kohtaa joku vetää nyt herneen nenäänsä ja kuvittelee minun nyt vain itkevän, kun en itse ole saanut jotain, mutta kyse ei ole minusta vaan siitä, että ihan kuka tahansa meistä ansaitsee arvostusta työstään. (Ansaitsemme arvostusta jo ihan olemalla omia itsejämme, teimme sitten mitä tahansa) Tuskin kenestäkään meistä tuntuu kivalta, kun kerrot esim. työkaverille jonkun idean ja pian huomaat työkaverin kertovan tätä pomolle omanaan. 

Jossain kohtaa toki ajan kuluessa alkuperäisen idean toteuttajaa on vaikea löytää ja tekijät hämärtyvät, koska tyylistä taikka kakusta on tullut niin yleinen, kuten esim. yksisarviskakut, joita itsekin teen paljon. Jokuhan senkin loistavan idean on ensimmäiseksi saanut ja se on lähtenyt siitä leviämään.  

Tähän samaan arvostuksen puutteeseen törmään myös mm. Facebook-ryhmissä. On jos jonkinlaista ryhmää mihin itsekin kuulun ja monissa törmään kyselyihin, että löytyisikö kakuntekijää? Näissä kyselyissä ei vain pärjää hän, joka tekee kakkuja työkseen. Kyselyihin vastaavat he, jotka tarjoavat 30 hengen kakkua kotiinkuljetuksella hintaan 30€. Itse en edes saa materiaaleja kyseiseen kakkuun tuolla hinnalla, saatikka että maksaisin tuolla hinnalla myydyllä kakulla alvit, yellit, kirjanpitäjän, verot... Itselläni ei tule kustannuksia paikasta, mutta he, joilla on omat tilat kakkujen tekemiseen joutuvat miettimään vielä näiden kustannusten kattamista. Joten kun kakkuja tarjotaan ihan naurettaviin hintoihin, vääristyy ihmisillä mielikuva siitä,  mitä uniikin käsintehdyn kakun hinta oikeasti on. Tällöin ei taas osata arvostaa heitä, jotka tekevät kakkuja työkseen ja sitä käsillä tekemisen taitoa. 

Lisäksi on paljon heitä, jotka haluavat harjoitella kakkujen tekemistä ja tarjoavat omia kakkujaan ihan pilkkahinnalla noissa ryhmissä. He eivät osaa arvostaa omaa tekemistään eivätkä muita. Siinä vaiheessa, kun on myynyt kakun jollekin 30€, on vaikea jatkossa pyytää kakusta 100€. Ei hänen, eikä meidän muidenkaan. 

Kakkujen hinnoittelusta saisi aikaan ihan oman postauksen, joten jätetään sen käsitteleminen tällä kertaa tähän. Toivon vain, että meitä tekijöitä ja harrastelijoita arvostettaisiin. Olit sitten käsityöläinen alalla kuin alalla. Arvostamalla toisen työtä saavutamme myös itse arvostusta. Joten, kun seuraavan kerran kopioit toisen tyyliä niin muistathan mainita siitä hänelle ja muille. Voin taata, että hänelle ja sitä myöden sinulle, tulee paljon parempi mieli.