Me mentiin naimisiin... jo toista kertaa

Lauantaina vihdoin koitti kauan odotettu hetki, kun juhlimme 10. hääpäiväämme yhdessä perheen ja ystäviemme kanssa. Olin haaveillut näistä juhlista jo useamman vuoden. En edes muista, koska ensimmäisen kerran ajatus tuli päähäni, että sitten kun olemme olleet naimisissa 10-  vuotta uusimme vihkivalamme ja juhlimme kunnolla. Ajatus juhlista oli väliin jo hieman unohtunutkin, mutta nousi tottakai vahvasti mieleen tänä vuonna, kun se ajallisesti oli ajankohtaista. Häitähän aletaan valmistelemaan jo hyvissä ajoin ja viimeistään varmasti vuotta ennen, mutta lyhyessäkin ajassa saa järkättyä oikein hyvät pienen porukan häät. 

Tarkoituksemme ei varsinaisesti mitään toisia häitä ollut tarkoitus järjestää, mutta lauantaina niistä vähän niin kuin itsestään sellaiset tulivat. Hääpäivä meillä virallisesti on 8.8 ja alunperin ajatus oli järjestää juhlat jo 10.8. Idea juhlistakin vielä eli kovin paljon tuolloin, en ollut ihan varma millaiset juhlat halusin ja missä ne pidettäisiin. Ajatusta juhlista olin kuitenkin pyöritellyt mielessäni jo keväästä asti. Silloin olin jo päättänyt mm. teeman juhliin, joka tietenkin oli vappu, koska olemme vappuna tavanneet. Laittaessani alustavaa kutsua ystäville tuosta elokuun päivästä kävi heti ilmi, että kovinkaan moni ei olisi päässyt paikalle ja olin jo hetken aikaa luopumassa koko ideasta. 

Halu juhlia oli kuitenkin niin vahva, että päätimme uuden päivän ja juhlapaikan, jonka jälkeen teimme ihan virallisen kutsukortin, jonka lähetimme postissa sen sijaan , että olisin hyödyntänyt pelkkää viestiä tai Facebookia. Tämän jälkeen alkoi juhlien varsinainen suunnittelu. 

Ensimmäiseksi soitin kirkkoherranvirastoon ja varasin meille papin, jotta voisimme juhlissa todella uusia vihkivalamme. Papillekin tämä oli ihan uusi asia ja kun pari viikkoa sitten tapasimme meillä kotona, niin joutui hänkin hieman miettimään, kuinka tämä valojen uusiminen oikein toteutetaan. Mutta oli oikein ihanaa, että pappi näki sen vaivan, että tuli tapaamaan meitä kotiin ja jutteli kanssamme yli tunnin, jotta pääsi tutustumaan meihin ja meidän yhteiseen taipaleeseen. 

Juhlapaikaksi valikoimme mieheni lapsuuden kodin. joka on iso vanha talo, jonne varmasti mahduimme. Kotonamme ei näille juhlille olisi ollut tilaa ja ulkopuolisen tilan vuokraaminen ei olisi oikein sopinut pieneen budjettiimme. Alkuun mietin pitopalvelun hankkimista, mutta haluamani pitopalvelu oli jo täyteen varattu kyseiselle päivälle, joten päätin tehdä kaiken tarjottavan itse. Kakut olin jo kuitenkin päättänyt tehdä itse. Ruokalistaa pyörittelin päässäni useita viikkoja, mutta vasta ihan parisen viikkoa ennen juhlia se muotoitui lopulliseen muotoonsa. Tarjoiluista kirjoitan teille ihan oman postauksen myöhemmin tällä viikolla. 

Koristeisiin halusin ladata mahdollisimman paljon elementtejä, jotka eivät olleet muodissa vielä kymmenen vuotta sitten. Esim. runsaat ilmapallo koristeet loivat vapun tunnelmaa. Ja koska itse teimme ruuat ja hoidimme järjestelyt koko juhlien ajan niin käytimme kertakäyttöasiatioita, jolloin siivous sujui myös sutjakkaasti. 

Pääsimme hyvissä ajoin tekemään valmistelut juhlapaikalle ja ruuat valmistelin niin, ettei enää lauantaille jäänyt juuri mitään tehtävää. Näin saimme lauantaina sitten vain valmistautua itse juhliin rauhassa. Ja sitten näistä alkuvalmisteluista itse juhliin.

Ystävät oli pyydetty paikalle kolmeksi ja kun kaikki olivat paikalla aloitimme. Lausuimme tervetulosanat, jonka jälkeen pappi aloitti osuutensa. Olin ajatellut, että pappi on edessämme niin kuin häissä kirkossa on tapana, mutta pappi puhuikin meille kauempaa ja olimme vieraiden edessä. Se tuntui papista luontevalta ja oli oikein ihana ja selkeästi rennompi kuin, että olisimme olleet kauhean virallisesti. Rentoa juhlaa olimme kuitenkin toivoneet. Pappi lausui muutamia sanoja, puhui kauniisti, lausui pari Raamatun tekstiä, joista toisen olimme itse valinneet ja menee näin:

Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. 

Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja ja kyltymätön kuin tuonela. 

Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. 

Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. 

Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisen pilkan.  

Laululen laulu 8: 6-7

Tämän jälkeen mieheni sisko lauloi meille Juha Tapion Päiväni ilman sinua kappaleen. Myös kappaleen olimme itse valinneet ja sai minut ja monet vieraista kyynelehtimään. Lopuksi lausuimme pari rukousta ja pappi siunasi meidät. Emme sanoneet toisillemme toista kertaa tahdon, vaan saimme olla pienen kauniin hetken ystäviemme edessä ja vahvistaa rakkautemme. 

Tämän jälkeen nostimme maljat ja lausuimme toisillemme muutamia sanoja. Tämän olisimme voineet tehdä myös tuossa siunaustilaisuuden yhteydessä, mutta kun aiemmin juttelimme papin kanssa, oli mieheni sitä mieltä, että ei halua puhua. Mutta kun sitten itse aloitin puheen lausumalla muutaman sanan miehelleni niin olipa hänkin kuitenkin valmistellut itse puheen ja varannut mukaan tähän sopivan valokuvankin. 

Maljojen noston jälkeen katoimme esiin kakut ja kahvit. Halusin ensin tarjolle makean, koska kello oli vielä vähän aikainen ruualle ja itselleni jälkiruoka on kuitenkin se ihanin osuus. Olin niin onnellinen kun sain nyt tällä kertaa toteuttaa itselleni hääkakun... ja itse asiassa niitä oli lopulta kolme, vaikka noin 30 hengelle olisi se yksikin kakku riittänyt. Mutta hyvin ne kakut tekivät kauppansa ja saivat kovasti kehuja. Idean omaan hääkakkuuni olin saanut tietenkin Instagramista ja mieheni teki toiveideni mukaan vannealustan kakulle kahdesta leikkuulaudasta. Alustasta tuli upeampi kuin olin osannut edes ajatella ja sopi täydellisesti tuvan tunnelmaan. Kukkaputiikki taas teki vanteeseen kukka-asetelman ja sieltä olivat myös kaksi pöytäkimppua sekä oma pieni kimppuni, jota pidin kädessä siunaustilaisuuden ajan. 

En ollut ajatellut mitään häissä normaaleja tapoja juhliimme, mutta ystävät toivoivat meidän leikkaavan hääkakun ja niin me sitten tehtiin. Mies vei kymmenen vuotta sitten kaapin paikan määräämisen ja tällä kertaa taisin juuri ja juuri saada vallan itselleni... mieheni saattoi olla kyllä erimieltä. Sovittiin sen olleen tasapeli. 

Kahvien jälkeen oli ihan vapaata seurustelua ja oleilua. Emme halunneet mitään erityistä ohjelmaa ja tämä tuntui sopivan muillekin ihan mainiosti. Sen verran ilahduttavaa oli nähdä kuinka ystävämme löysivät toisistaan jutteluseuraa, vaikka monet eivät olleet nähneet toisiaan useisiin vuosiin. 

Myöhemmin laitoimme tarjolle ruuan ja hieman vettä vahvempaa juotavaa ja ilta jatkui hyvän ruuan, juoman ja seurustelun merkeissä. Toinen mitä ystävämme meiltä pyysivät myöhemmin illalla oli häätanssin uusinta. Itsehän en enää muistanut kuinka häätanssimme meni, mutta yllättävää kyllä mieheni taisi jopa muistaa ja vaikka alku menikin ihan hapuiluksi itselläni, niin oli ihana tanssia tuo tanssi jälleen. Mehän emme siis häissämme tanssineet perinteistä häävalssia vaan olimme käyneet tanssinopettajan johdolla opettelemassa häätanssin, jonka tanssimme David Cookin Permanent laulun tahtiin. 

Hääpäiväjuhlamme siis lopulta muistutti vahvasti pieniä häitä. Olimme niin onnellisia tuosta juhlasta ja siitä, että ystävämme olivat paikalla meidän kanssa juhlimassa. Kutsussa olimme toivoneet, että emme halua mitään lahjoja vaan toivomme vain ystäviä paikalle juhlimaan kanssamme ja mitä kaikkea saimmekaan. Nyt meillä on kuohuviiniä yllin kyllin seuraavia juhlia varten ja taitaa olla paikka pienelle häämatkallekin, kun eräät ystävämme antoivat lahjaksi lahjakortin Haikon kartanoon. Tämän nostaessani kuoresta kyyneleet nousivat silmiini, ihan niin kuin nytkin tätä kirjoittaessani. Odotin kuoresta tulevan vain kortin, mutta ystävät, jotka ovat olleet elämässäni aina 13-vuotiasta asti, pääsivät yllättämään. Lisäksi saimme vanhemmilta untuvapeitot ja muutamia muita ihania kauniita muistoja ystäviltämme.  

Suuri osa vieraista lähti yhdentoista aikaan ja muutaman kanssa istuimme tuvan pöydän ääressä aina seuraavan päivän puolelle. 

En edes pysty tähän tekstiin lataamaan sitä tunnetta minkä nämä juhlat jättivät jälkeensä. Olen vain niin onnellinen, että juhlat järjestyivät ja onnistuivat yli odotusten ja ystävämme viihtyivät. Ei ehkä aina tarvitse olla näin suurta syytä pitää juhlia, mutta harvoin ruuhkavuosien tohinassa on paikka järjestää jotain tällaista, että tämä oli oikein hyvä hetki pysähtyä hetkeksi miettimään takana olleita vuosia ja sitä kuinka hyvin meillä kaikki on nyt. Jokainen saavutettu kymmenen vuotta on juhlan paikka... ihan meille kaikille. 

Kuvia en lopulta juuri ottanutkaan.. nautin vain muuten ja keräsin muistot talteen sydämeeni. Niitä on ihana muistella tämän jälkeen. Hääpäivämme 8.8 on meille erityinen päivä, mutta nyt suuri merkitys on myös päivämäärällä 14.9.