6 tähden illallinen
Joulukuussa kerroin reseptikisasta, johon osallistuin viime vuoden keväällä. Meitä taisi olla alunperin kahdeksan, jotka lähtivät kisaan mukaan meidän työporukasta. Kahden kanssa päädyin sitten lokakuussa Tampereelle ravintola von Nottbeckiin syömään ja juhlistamaan kisaan osallistumista. Meillä olikin oikein mukava ilta ja puheeksi tuli, että olisi ruuan merkeissä mukava tavata myöhemminkin. Päätimme, että seuraavan kerran, kun tapaamme, niin yksi tuo alkuruuan, toinen on vastuussa pääruuasta ja kolmas ottaa hoitaakseen jälkiruuan.
Lauantaina sitten tapasimme toistamiseen ja vietimme tällä kertaa iltaa hyvän ruuan ja seuran parissa erään kotona. Tällä kertaa myös miehet olivat mukana. Eikä illan aikana haitannut yhtään, että pariskuntina olemme hyvin erilaisissa elämänvaiheissa. Meillä eletään ns. ruuhkavuosia lasten ollessa pieniä kun taas tämän kertaisella emännällä ja isännällä lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja kolmas pariskunta on vielä hieman nuorempaa ikäluokkaa ja ilman lapsia. Meitä naisia toki yhdistää työ ja rakkaus ruuanlaittoon, mutta siinä ne miehetkin menevät sitten sujuvasti mukana.
Mitä sitten illan aikana saimme syödä. No ihan täysin ravintolatasoisen illallisen. Alkuruokana oli hernekeittoa Jamie Oliverin tapaan kera kampasimpukoiden. Pääruuaksi saimme poroa, perunoita ja lakritsikastiketta sekä vihersalaattia. Yllätys ei ehkä ole kenellekään, että itse olin vastuussa jälkiruuasta, joka tällä kertaa oli kanelilla ja basilikalla maustettua pannacottaa, sekä suolaista kinuskikastiketta, omenaa ja kristallisoitua valkosuklaata.
Oli ihana välillä päästä tekemään oikein kunnon jälkiruoka. Yleensä tulee kuitenkin lähinnä leivottua ja tehtyä jotain hieman perinteisempää. Teemana meillä oli Suomi 100-vuotta, joten makumaailmoissa näkyi paljon perinteisiä suomalaisia makuja. Poro maistui mm. todella hyvältä tuon lakritsikastikkeen kanssa.
Meillä oli oikein mukava ilta ja seuraava päivä onkin jo lyöty lukkoon. Saas nähdä mitä silloin kokkaillaan ja syödään.
Tällä kertaa kuvat eivät vain ole kovin kummoisia. Siitä on hetki, kun on tullut järkkärillä kunnolla kuvailtua.
Lauantaina sitten tapasimme toistamiseen ja vietimme tällä kertaa iltaa hyvän ruuan ja seuran parissa erään kotona. Tällä kertaa myös miehet olivat mukana. Eikä illan aikana haitannut yhtään, että pariskuntina olemme hyvin erilaisissa elämänvaiheissa. Meillä eletään ns. ruuhkavuosia lasten ollessa pieniä kun taas tämän kertaisella emännällä ja isännällä lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja kolmas pariskunta on vielä hieman nuorempaa ikäluokkaa ja ilman lapsia. Meitä naisia toki yhdistää työ ja rakkaus ruuanlaittoon, mutta siinä ne miehetkin menevät sitten sujuvasti mukana.
Mitä sitten illan aikana saimme syödä. No ihan täysin ravintolatasoisen illallisen. Alkuruokana oli hernekeittoa Jamie Oliverin tapaan kera kampasimpukoiden. Pääruuaksi saimme poroa, perunoita ja lakritsikastiketta sekä vihersalaattia. Yllätys ei ehkä ole kenellekään, että itse olin vastuussa jälkiruuasta, joka tällä kertaa oli kanelilla ja basilikalla maustettua pannacottaa, sekä suolaista kinuskikastiketta, omenaa ja kristallisoitua valkosuklaata.
Oli ihana välillä päästä tekemään oikein kunnon jälkiruoka. Yleensä tulee kuitenkin lähinnä leivottua ja tehtyä jotain hieman perinteisempää. Teemana meillä oli Suomi 100-vuotta, joten makumaailmoissa näkyi paljon perinteisiä suomalaisia makuja. Poro maistui mm. todella hyvältä tuon lakritsikastikkeen kanssa.
Meillä oli oikein mukava ilta ja seuraava päivä onkin jo lyöty lukkoon. Saas nähdä mitä silloin kokkaillaan ja syödään.
Tällä kertaa kuvat eivät vain ole kovin kummoisia. Siitä on hetki, kun on tullut järkkärillä kunnolla kuvailtua.
Ihan turhaan vähättelit kuvien laatua, kyllä noista tunnelma ja melkein tuoksu sekä makukin välittyy!
VastaaPoistaVoi kiitos paljon! Nykyään tulee kuvattua niin paljon vain kännykällä, että tuntee olevansa ihan tumpelo tuon ison järkkärin kanssa :)
Poista