Mitä meille kuuluu?

Oho..ja hups... Eihän sitä ihan ole tullut kirjoiteltua joka viikkoa..ei edes joka kuukausi. Ehkäpä näin kerran puoleen vuoteen? Tämä vuosi on mennyt ihan vauhdilla, vaikka ihan tylsän tavallista arkea tässä eletään. Päivät, viikot ja kuukaudet vain vilisevät silmissä. Blogikin on siis jäänyt tyystin, vaikka sitä lähes joka päivä ajattelen. Olen miettinyt sen hautaamista ja kokonaan lopettamista, mutta kuitenkin mieleni tekee kirjoitella, joten en ole nyt vielä ainakaan lopettamassa kokonaan. Jokin pieni kipinä kuitenkin tähän blogin pitämiseen on, joten voi olla, että tästä vihdoin innostun ja aktivoidun kirjoittelemaan useammin. Aikaahan kyllä paikoin on runsaastikin, koska edelleen olen hoitovapaalla ja lapset kotona.. Tosin tämä kotiäitiys on kyllä työtä 24/7..ainakin välillä siltä tuntuu. 

Mennyt puolivuotinen on siis todellakin mennyt vauhdikkaasti ja lapset siinä sivussa kasvavat ja kehittyvät päivä päivältä. Enää meillä ei ole mitään vauvoja, vaan "iso" pikkuneiti ja poju, joka on välillä vähän turhankin vauhdikas tapaus. Poju kiipelee sinne ja tänne ja on muksahdellut siskonsakin edestä, kun ei yhtään viitsi varoa. Välillä siis saisi olla silmät selässäkin, että olisi vahdissa koko ajan. Sanoja on alkanut tulla yhä enemmän ja tuntuu, että joka päivä sieltä tulee uusia sanoja (tai niiden tapailemia). Useimmiten kuitenkin vielä hermostutaan puolin ja toisin, kun ei ihan aina toisiamme ymmärretä. Kieltoja tuo poju tuntuu ymmärtävän huonosti ja välillä tuntuukin että saa koko ajan olla kieltämässä ja korottamassa äänttä, että tajutaan jättää asiat rauhaan. Ikää on melkein se kaksi vuotta, mutta yhä edelleen lähes kaikki menee suuhun ja juu sormia myöten. Sormien syönti on tapa, josta on aina silloin tällöin koitettu erilaisin keinoin päästä eroon, mutta tuloksetta. Ehkäpä se siitä iän myötä sitten... 

Tosin sormien myötä on tähän perheeseen tainut tulla pöpö jos toinenkin. Alkuvuodesta tuntui, ettei tässä perheessä muuta tehtykään kuin sairasteltu. Onneksi toukokuun jälkeen ei ole mitään isompaa ollut. Tosin sitten ilmat ovat olleet mitä ovat, joten kotona on saanut tylsistyä sitten ihan muuten vain. Aina kun olet lähdössä lasten kanssa ulos, niin tulee sade. Voi olla, että lapset viihtyisivät siellä sateessakin..tämä äiti ei niinkään. Miehen kolmiviikkoinen lomakin hujahti vauhdilla ohi. Kävimme Tukholman risteilyllä ja Muumimaailmassa, mutta muutoin oltiin ihan kotosalla ja puuhailtiin niitä ihan arkisia juttuja. Muumimaailmassa ollaan oltu nyt jo kolmena vuonna peräkkäin ja se on ihan ehdoton lempparikohde meidän pikku neidille. Pojukin uskaltautui halailemaan hahmoja. Itse taas viihdyn näin kesällä Naantalissa. Se on niin kaunis ja ihana.. Tällä kertaa tosin teimme vain päiväretken Muumimaailmaan, joten Naantalista en päässyt nauttimaan sen kummemmin. Ensi vuonna kenties sitten taas. 

Poju heräsi päiväunilta ja on välipalan aika.. Tämä oli nyt puhdasta ajatuksen juoksua ilman päätä eikä häntää... mut hei, mä kirjoitin postauksen..ja jopa kuvien kera :)