Avatar sai kyyneleet valumaan

Kahden päivän juhlimisen jälkeen, on tämä päivä mennyt laiskotellessa. Leffat kuuluvat ehdottomasti tällaisiin päiviin ja kävimmekin katsomassa Avatarin Tennispalatsissa. Olin pitkään ajatellut, ettei minun tarvitse nähdä kyseistä leffaa, koska se ei millään tavalla kuulostanut leffalta, josta pitäisin. Ensimmäisen tunnin ajan olin edelleen tätä mieltä, mutta loppua kohden Avatar parani todella paljon ja viimeiset minuutit sitten itkin taas ihan hillittömästi. Rakas mieheni ei ollut varoittanut elokuvan tunteellisesta lopusta, tänks! Sai taas hävetä, kun kyyneltulva ei meinannut loppua, ei sitten millään. Itken niin herkästi, että katselen mielläni "itkuherkkiä" leffoja kotona, jossa saa itkeä ihan vapaasti. Mutta siis Avatar oli hieno elokuva ja hälvensi ennakkoluuloni taivaan tuuliin.