kotiliesi

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuodesta 2016 vuoteen 2017

Vuoden 2017 ensimmäinen päivä on sujunut laiskotellessa. Nukuttiin koko perhe päiväunet. Tuskin ollaan koskaan nukuttu koko perhe samassa sängyssä päiväunia. Ehkä valvominen viime yönä vei veronsa tästä päivästä. Mutta kyllä se vain on hieno valvoa ja vartoa vuoden vaihtumista. Meillä vuoden vaihtumisesta on jo tullut tietynlainen perinne mieheni kanssa.

Eilinen aamupäivä kului tutuissa puuhissa kotona. Päivällä vanhempani tulivat meille syömään. Tuli tehtyä pitkästä aikaa ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Oman perheen kesken on mukava viettää aikaa ja pääsimme nauttimaan tekemästäni kakusta. Vuoden viimeisestä kakusta oli itselläni selvät sävelet olleet jo hetken ja oli ihana viimein päästä toteuttamaan se. Vanhempieni lähdettyä herkuttelimme lasten kanssa hieman sipseillä, jonka jälkeen lähdimme katsomaan kaupungin järjestämää ilotulitusta. Olikin ensimmäinen laatuaan sinä aikana, jona olemme täällä asuneet. Ja kyllähän se hieno olikin. Instagramia seuranneet ovat pienen pätkän tästä ilotulituksesta nähneetkin. 










Ja koska ilotulitusta taisi olla katsomassa koko kaupunki, niin odotettiin autossa lähes tunti ennen kuin pääsimme lähtemään kotiin. Lapset olivat ehtineet jo nukahtaa autoon. Sieltä sitten kannettiin väsyneet pienet sänkyihin nukkumaan. 

Tämän jälkeen tehtiin miehen kanssa iltapalaksi vielä pellinen tortillasipsejä höystettynä jauhelihalla ja tomaatilla. Nautittiin myös hieman juhlajuomaa ja katsottiin tv:stä vuoden vaihtumista Helsingissä. Hieman ennen puolta yötä vedettiin ulkokamppeet päälle ja mentiin etupihalle katselemaan raketteja. Asumme hyvällä paikalla, josta näkee pitkälle kaupungin keskustankin yli, joten saamme nauttia muiden ilotulituksista. Tämä on ollut meillä tosiaan perinteenä koko sen ajan kun olemme täällä asuneet. Välillä on ollut ystäviä kylässä, mutta pääsääntöisesti olemme nauttineet tästä kaikesta mieheni kanssa. Lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät jaksa valvoa.







Ehdin siinä hieman leikkiä tähtisädetikuillakin. Yhteen asti taisimme jaksaa mieheni kanssa valvoa ennen kuin nukkumatti tuli kylään. 

Uskon, että tästä vuodesta on tulossa erityisen hyvä. Voipi olla, että blogi herää jälleen eloon ja näette täällä sekä tuttuja reseptejä, mutta enemmän myös sitä mitä päiviini noin muuten kuuluu... niin kuin silloin ennen vanhaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti