Vihreä kuula-laskiaispulla ja pohdintaa siitä miksi kaikki pitää muuttaa

Nykymaailmassa some määrää hurjan paljon elämäntahtia ja pienikin asia/kuva leviää kulovalkean tavoin ja on sekunneissa useiden ihmisten tietoisuudessa. Tämä on tietyllä tavalla saanut aikaan kilpailua siitä kuka nyt keksii minkäkin jutun ensimmäisenä ja kuka saa aikaan hirvittävän suuren some-hitin. Myönnän... Sorrun tähän itsekin. Bloggaajana sitä koettaa keksiä jotain uutta ja hienoa, josta tulisi jokin megahitti ja jonka ansiosta blogi saisi näkyvyyttä ja kuuluisuutta. Elämä pyörii sen ympärillä, että kuinka monta tykkäystä kukin kuva nyt instagramissa mahtaa saavuttaa. Meitä on niin monta, että on keksittävä jotain erityistä erottuakseen muista.

Todellisuudessa tärkeintä on, että soittaako ystäväsi keskellä viikkoa ja pyytää sinut teelle höpöttämään elämänmenosta tai sanooko miehesi tai vaimosi sinulle päivittäin rakastavansa sinua. Vain tällä todellisuudella on merkitystä, kun katsotaan kuinka onnellinen olet. Voit saada kuvallesi tuhansia tykkäyksiä, mutta välitetäänkö sinusta oikeasti... Itse olen paininut näiden asioiden kanssa paljon viime aikona. Some koukuttaa ja sairastuttaa ja läsnäolo läheisten läsnäollessa kärsii. Terveellä itsetunnolla pärjää pitkälle, koska silloin tietää, että riittää juuri sellaisena kuin on, heille joille olet tärkein.

En kuitenkaan syytä somea mistään, koska kaikki on kiinni itsestä. Olen jopa ollut viime aikoina hyvin onnellinen, sillä olen somen kautta löytänyt elämääni uusia ihania ihmisiä, jotka jakavat saman intohimon leipomiseen kuin itsekin. Kuinka mukava on istua kahvilla tällaisen ihmisen kanssa... Niin kuin tänäänkin, kun tapasin bloggaaja kollegan. 

Puhe pulppusi asiasta toiseen, mutta jäimme miettimään myös sitä miksi kaikesta tehdään jotain muuta kuin ne ovat. Nykyään perinteisistä asioista koitetaan jopa oikein keksimällä keksiä jotain uutta ja hienoa. Kuten vaikkapa nyt runebergintortuista tai laskiaispullista. Itse pidän niistä eniten juuri sellaisina kuin ne perinteisesti ovat, vaikka myönnän, että on kiva leikitellä ideoilla ja testailla uusia juttuja. Mutta tietyissä asioissa perinteinen on aina paras. Joulutortutkin ovat parhaita ihan vain luumuhillosta tehtynä, ilman mitään tilpehöörejä. Joulun alla en esimerkiksi edes kokeillut hitiksi noussutta vihreä kuula-torttua. 

Ja sitten näin toissapäivänä kuvan instagramissa tästä jutusta. Siis mitä... Pitääkö niitä vihreitä kuulia nyt jokapaikkaa tunkea, oli kollegankin kommentti, kun kerroin hälle näistä vihreä kuula- runebergintortuista. Tästä pääsimmekin vitsailemaan, että kaipa niitä joku kohta tunkee laskiaispullan väliin. Enkä kotiin päästyäni voinut vastustaa kiusausta... 

Joten tattada daa... Suomen tai ehkäpä koko maailman ensimmäinen vihreä kuula-laskiaispulla!

Erittäin helppo toteuttaa. Pursota tai lusikoi pullan väliin kermavaahto ja lisää päälle kolme puolikasta kuulaa. Täytyy yllättävä kyllä myöntää, ettei tämä ollut pahimmasta pääse kokeiluja, vaan söin yhden ihan tyytyväisenä. 

Mutta tarvitsenko vihreä kuula-laskiaispullia? En, koska sillä perinteisellä näin kerran vuoteen pärjää ihan hyvin. Kaikkea ei tarvitse keksiä uudelleen. 

Niin ja syön ne vihreät kuulatkin mieluiten ihan sellaisenaan.