sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ensimmäinen masukakkuni

Sain ystävältäni pyynnön tehdä vauvakutsuille masukakun. En ollut aiemmin vastaavaa tehnyt, mutta ai että sitä oli kiva tehdä ja toivottavasti näitä saa joskus toistekin tehdä. Oli ihana suunnitella koristeita ja asua masun päälle. Pohjana kakkuun käytin ihan perus kääretorttupohjaa ja välistä löytyy vadelmajuustokakkutäyte, joka ei ole mikään kovin makea, joten tasapainottaa kivasti tuota sokerikuorrutetta. 



Tässä on taas tullut parin viime viikon aikana leivottua oikein urakalla.. On ollut pikku projekteja. Tämänkin kakun tiimoilta tulin tehneeksi kolme kakkua, vaikka piti leipoa vain tämä masukakku. Mittailin, että kakkuun menee kolme kääretorttupohjaa, vaikka lopulta kaksi riitti ihan hyvin. Kolmannesta pohjasta tein sitten paahdetulla valkosuklaalla ja omenahillokkeella täytetyn kakun pakkaseen. Täytettäkin jäi yli ja lopusta tein sitten ihanan sydämellisen juustokakun. Näistä sitten myöhemmin lisää.

Kääretorttupohja

4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1½ tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja siivilöi taikinaan. Levitä taikina pellille ja paista 200 asteessa n. 8-10 minuuttia. Leikkaa jäähtyneistä pohjista sopivan kokoiset palat haluamaasi kakkuun.

Täyte

400 g vadelmia
1 dl sokeria
4 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl tomusokeria
5 liivatetta
2 rkl vettä/sitruunan mehua

Laita vadelmat ja sokeri kattilaan ja keitä hiljalleen noin viisi minuuttia niin että olet saanut aikaiseksi kastikkeen. Siivilöi kastike, jotta saat siemenet pois. Jäähdytä kunnolla kylmäksi. Tämän voit tehdä jo esim. edellisenä päivänä. 

Laita liivatteet likomaan kylmään veteen. Vatkaa kuohukerma ja lisää joukkoon tuorejuusto, tomusokeri ja vadelmakastike. Sekoita tasaiseksi. Kuumenna vesi kiuhuvaksi ja liuota liivatteet siihen. Lisää liivatteet ohuena nauhana täytteen joukkoon.

Kostutus

n. 2 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria

Kostuta pohjat vaniljasokerilla maustetulla maidolla ja levitä täytettä päälle. Jaa täyte kahteen tai kolmeen väliin. Laita kakku jääkaappiin hyytymään väh. neljäksi tunniksi. Jos teet vastaavan masukakun, kannattaa kakku koota ylösalaisin johonkin kulhoon, jonka olet vuorannut kelmulla. Näin se saa kauniin pyöreän muodon ja se on helppo kumota alustalle koristelua varten. 



Voikreemi

200 g voita
2 dl tomusokeria
1 rkl maitoa

Vatkaa ainekset keskenään pehmeäksi vaaleaksi kreemiksi. Tähän menee useita minuutteja. Levitä kreemiä täytettyjen kakkujen päälle, jonka jälkeen voit levittää päälle sokerimassakuorrutteen. 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Pojun synttärit

Lauantaina vietimme pojun 1-vuotis synttäreitä. En oikein vieläkään usko, että miten tämä vuosi on mennyt niin vauhdilla, että pieni poikamme on jo 1-vuotias. Lauantaiksi sattui oikein ihana ja lämmin syysilma, joten kahveja pystyi nauttimaan myös terassilla ja lapset saivat leikkiä pihalla. Tarjolla oli herkkuja tietysti montaa sorttia. Olin alunperin päättänyt tehdä vain makeita tarjottavia, mutta lopulta tein myös pientä suolaista ja hyvä niin, koska tekivät ihan kauppansa. Täytekakkukin kävi lattialla, mutta pysyi onneksi kivasti kasassa, jotta siitä pystyi vielä nauttimaan. Ja onneksi kaatui lattialle vasta sitten, kun se oli jo korkattu ja kuvat otettu. Että on mitä vanhana muistella. Pojukin sai tuota omaa synttärikakkuaan maistaa ja hyvin näytti maistuvankin.

Synttärit siis onnistuivat oikein hyvin toki pojumme oli hieman hämillään, kun kaikki lailoivat hänelle onnittelulaulun ennen kynttilän puhallusta. Painoi tuossa tilanteessa päänsä äidin kainoloon. 

Poikamme sai lahjaksi mm. muumipyyhkeen, Pentikin tilkkupeitteen ja Soiva laulukirjan, jota on nyt yhdessä lähinnä isosiskon kanssa kuunneltu ja laulettu.


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Viikonlopun kuulumiset

Nämä ovat varmaan puuduttavia postauksia nämä kuvattomat, mutta ei ole tullut raahattua kameraa mukana. Instagrammia seuraavat saavat sitten niitä kuviakin katsella. Tuntuu, että kännykällä tulee nykyään enemmän otettua kuvia kuin kameralla. 

Viikonloppu meni taas ihan hujauksessa. Onneksi miehellä on alkuviikko lomaa, joten "viikonloppu" jatkuu meidän perheessä. 

Lauantaina kävimme moikkaamassa Muumipeikkoa ja Pikku Myytä, kun vierailivat Iittalan myymälässä. Pikku neiti oli aivan innoissaan, kun sai tavata ja halia taas muumihahmoja. Meillä ollaan kyllä todellisia muumifaneja. Kesällähän olimme viime kesän tapaan Naantalissa ja Muumimaailmassa ja jatkuvasti pikku neiti haluaisi mennä sinne takaisin. Tämän pyörähdyksen jälkeen suuntasimme Hoploppiin leikkimään. Pojukin oli mukana ensimmäistä kertaa. Tosin ei vielä ollut kovin innostunut leikkimään siellä. Siellä kun olisi ihan luvan kanssa saanut kiipeillä. 

Meillä nimittäin pojun uusin lempipuuha on kiipeäminen meidän rahin päälle. Valitettavasti se alastulo ei ole vielä mitään hallittua ja jos et ole vieressä vahtimassa niin todennäköisesti sieltä tullaan päälleen/selälleen alas ja sitten itketään ja kunnolla. Ja kun otat pojun alas niin välittömästi sinne kiivetään takaisin. Pikku neiti ei ollut ollenkaan tuollainen kiipelijä ja rahilla sai olla esillä koriste-esineitä yms. eikä niitä tarvinnut varoa millään lailla. Tämä poju on hieman toista maata ja nyt saakin olla ne silmät selässäkin :)

Sunnuntai kului sitten kotona ja saimme aamupäivällä vieraaksi ystävät ja pääsin näkemään heidän pienen kaksi viikkoisen vauvansa ensimmäistä kertaa. Voi, että ne vauvat ovat pieniä tuossa vaiheessa. Miten meidän pojustakin on kasvanut jo niin iso? Pikku neiti sai leikkikaverin ja nämä kaksi leikkivätkin sitten neidin huoneessa suljetun oven takana.. mitä lie salaisia juttuja :) Loppupäivän aikana tuli käytyä leikkipuistossa hieman leikkimässä ja itse kävin Me&i kutsuilla kaverin luona. Tosin olin ihan kokonaan unohtanut nämä kutsut. Satuin parikymmentä minuuttia ennen kutsujen alkamista katsomaan kalenteriani (paperiversiota) ja huomasin kutsut. Ei siinä muuta kuin vaatteet niskaan ja menoksi :) Mitään en ostanut, mihin mieskin oli varsin tyytyväinen. 

Sellaista meidän viikonloppuun. Nyt pitäisi ehkä mennä nukkumaan, koska herätys on huomennakin todennäköisesti hieman ennen seitsemään. Ettei mene taas kukkumiseksi tämä ilta/yö. 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Syyskuun kolmas ja kuulumiset

Pitkästä aikaa... Ja edelleen hengissä, vaikka välillä tuntuu, että väsymys on ainoa mitä tiedän. En väitä, että kahden lapsen kanssa olisi rankkaa, mutta olen ollut jotenkin keväästä saakka väsynyt ja aikaansaamaton, mikä on näkynyt blogin puolellakin. En siis ole saanut aikaiseksi oikein mitään. Ennen tykkäsin lukea, kirjoittaa blogia, kuvata päivän asuja ja lapsia, askarrella kortteja, leipoa... No toki tykkään tehdä tuota kaikkea edelleen, mutta viime aikaiset toiminnot ovat keskittyneet vain kodin ylläpitämiseen ja iltaisin olen vain istua möllöttänyt sohvalla surffaillen netissä ja televisiota katsellen.

Tuntuu siis ettei energiaa ole mihinkään... Josko se tästä. Voi olla, että epäterveellinen ruokavalio (josta en tunnu pääsevän eroon) ja liikunnan puuttuminen elämästä ovat aiheuttaneet väsymyksen ja sitä kautta vieneet ilon tehdä asioita.

Menipäs masentavaksi tekstiksi... On toki tapahtunut kaikkea ihanaakin ja kesä oli mitä mainioin. En vain saanut aikaiseksi kirjoitella kesälomastakaan mitään silloin, kun tapahtumat olivat tuoreina muistissa. Mutta nyt ajattelin tsempata, koska tiedän, että teitä lukijoitakin siellä edelleen on (?). En lupaa mitään päivittäistä postaustahtia, mutta ehkä bloggaan kerran viikossa. Mitään en siis lupaa, mutta ehkä näitä useamman viikon mittaisia taukoja ei tule. Blogi kertoo edelleen elämästäni ihan yleisesti eli tulette löytämään täältä reseptien ja leivonnan ohella niitä päivän asuja ja höpötyksiä päivittäisistä puuhista.

Ja niillä päivittäisillä aiheilla ajattelin aloitella. Eli mitä kuuluu meidän perheen syksyyn? No paljon uusia asioita. 3- vuotias pikku neitimme aloitti seurakunnan kerhon, joka on kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan. Kerhoa on nyt takana kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla neiti on ollut sitä mieltä ettei tahdo kerhoon ja toisella kerralla meinasi tulla itkukin, kun olin jättämässä tyttöä sinne. Kun kerhon kaapista on saatu My Little Ponyt käsiin niin kaikki on ollut ihan ok ja olen voinut antaa halin ja pusun neidille ja voinut lähteä pikku veikan kanssa pois. Ja hyvin on mennyt kerhossa ja neiti on ollut siellä hyvin reippaasti. Molemmilla kerroilla tyttö onn tokaissut kerhosta päästyään, että ”äiti sinä tulit” eli pieni pelko kai on ollut, että sinne kerhoon joutuu jäämään pidemmäksikin aikaa kuin vain kolmeksi tunniksi.

Kerhon lisäksi meillä on alkanut tanssiharrastus eli kerran viikossa pikku neiti käy puolen tunnin mittaisella lastentanssi-tunnilla. Siitä neiti on tykännyt tosi kovasti. Tanssia varten piti käydä ostamassa vaaleanpunaiset tossut (Hello Kittyllä varaustettuna) ja tylliunelma puku, kun kaikilla muillakin sellainen oli. Itse olin ajatellut neidin pärjäävän vain leggareilla ja T-paidalla, mutta näköjään se on varusteurheilua jo pienestä pitäen.

Sisarusmuskarissa käydään sitten yhdessä pikkuveljen kanssa, jotta pojullakin olisi jotain. Meidän neiti on käynyt muskarissa puolen vuoden ikäisestä, joten halusin, että pojukin pääsee musisoimaan isosiskon lailla. Pojusta onkin kehittynyt viime viikkoina varsin meneväinen. Viikon päästä poju täyttää jo vuoden. Alusta asti meillä oli kitisevä ja itkuinen poika, joka tosin yönsä nukkui oikein hyvin. Välillä selviteltiin maitoallergiaa, jota ei sitten ollut. Poika myös söi aika nihkeästi rinnalta, joka stressasi minua ja siten varmaan entisestään vähensi maidontuotantoa. Pullosta ruoka maistuikin sitten ihan erilailla ja noin puolen vuoden ikäisenä poju päätti itse lopettaa rinnalta syömisen ja siitä lähtien on syöty korviketta pullosta. Nyt tuttipullo on enää käytössä iltaisin ennen nukkumaan menoa. Itkuisuus kuitenkin jatkui syömisistä huolimatta ja kesällä meninkin sitten toistamiseen refluksiepäilyn kanssa lääkäriin. Saimme pojulle närästyslääkkeen ja pojusta tuli aivan toinen poika kuin mitä itkuinen ja kitisevä poikamme oli siihen asti ollut. Lääkkeen myötä itkuisuus loppui ja poikaa saattoi pitää lattialla mahallaan, joka siihen mennessä oli aiheuttanut vain kitinää. Tämä helpotti sitten muutakin kehitystä ja pian sen jälkeen meillä lähdettiin ryömimään ja opittiin istumaan. Nyt meillä poju tykkään  vain seisoskella tukea vasten ja pari kertaa on kokeiltu taaperokärryn kanssa kävelyäkin. Tuntuu, että isosisko aikoinaan oppi muutamasta kerrasta kun sanoin johonkin tiukan EI, mutta poju onkin sitten toista maata ja jatkuvasti saa olla kieltämässä johtojen syömistä yms. Ja eikös sitä sanotakin että pojat on poikia...

Niin ja näiden harrastusten lisäksi käymme yhdessä kerhoilemassa kerran pari viikossa. Silloin tällöin nähdään ystäviä ja kotona ulkoillaan ja touhuillaan. Luvattoman paljon meidän neiti on katsonut Ipadistä lastenohjelmia taikka sitten telkkarista, mutta se on ollut helpoin ratkaisu kitisevän pikkuveljen ja oman väsyneisyyteni vuoksi. Mutta vaikka meillä katsotaan ihan liikaa telkkaria niin arvelen kuityenkin meidän neidin oppineen puhumaan lastenohjelmien avulla. Puhe on ollut jo pitkän pitkän aikaa varsin sujuvaa ja selvää.. R ei vielä tule, mutta sen kanssa ei kiire olekaan.

Mies jo kysyi, että romaaniako kirjoitan... Mutta pitkän tauon jälkeen on paljon kirjoitettavaa ja halusin jakaa niitä todellisia fiiliksiä ja tuntemuksia. Tämä tällaisenä vuodatuksena ja seuraavaksi jotain kevyempää. Ehkäpä kuvia kuukausi sitten pidetyiltä kolmekymppisiltäni.

Mutta nyt nukkumaan... Meinaa lipsua nämä illat turhan pitkiksi.