kotiliesi

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Helppo ja nopea mustikkapiirakka

Monesti haluaa nopeasti jotain hyvää tarjolle, eikä aina ole aikaakaan ryhtyä tekemään mitään monimutkaisia leivonnaisia. Tänään nopeasti tarjolle syntyi mustikkapiirakka, joka vielä nopeammin tuhottiin meidän nelihenkisen perheen kesken. Lapsetkin pyysivät monta kertaa lisää, eikä niitä paloja silloin lasketa. Tämä oli siis hyvää ja myös helppo tehdä. Tiskiäkään ei tule liiaksi, kun tarvitset tämän piirakan tekemiseen vain kulhon ja kaapimen sekä piirakkavuuan.. niin ja pari mittaa. Parastahan tämän kertaisessa piirakassa oli ne itsepoimitut mustikat. Joita kyllä tulee liian harvoin poimittua itse. 






Pohja

1 dl erikoisvehnäjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja 
1 dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl rypsiöljyä
1 kananmuna

Täyte
n. 400 g mustikkaa
1 prk kermaviiliä
½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Sekoita kaikki pohjan ainekset kulhossa sekaisin ja levitä voideltuun piirakkavuokaan. Levitä pohjan päälle mustikat ja tämän jälkeen sekoita kulhossa täytteen ainekset keskenään ja levitä mustikoiden päälle. Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200 asteessa 30 minuuttia. Anna jäähtyä puolisen tuntia ja nauti. 

Niin ja kyllä silloin on hyvää piirakkaa, kun kuulee pojun ensimmäistä kertaa sanovan piirakka (=piilakka). 

Kesäpäivä kotieläinpihalla

Tänä kesänä on täytynyt aamulla katsoa ensin ulos ikkunasta, sitten katsoa päivän sää netistä ja vasta sen jälkeen on päätetty, että mitä päivän aikana tehdään. Tänään aamu valkeni aurinkoisena, joten ajattelin, että retki Kiviniityn kotileläinpihalle olisi tämän päivän ohjelmassa. Niin oli ajatellut joku muukin, nimittäin paikalla oli todella paljon väkeä verrattuna aiempiin vuosiin, kun olemme siellä käyneet. 


Ennen kotieläinpihaa käytiin kuitenkin pikku neidin kanssa mustikassa. Noin sadan metrin päässä meiltä on pieni metsä, jossa on kyllä "valtavasti" mustikkaa. Meidän tarpeisiin sieltä löytyi tällä kertaa mustikkapiirakkaa varten riittävästi mustikoita, eikä kyllä tunnissa olisi enempää ihan sormin poiminutkaan. Täytynee käydä ostamassa poimuri, jotta saa vähän enemmän kerralla. Neidin mielestä metsässä oli mullin mallin mustikkaa, ainakin satatuhatta.




Mustikkametsän jälkeen syötiin lounas, jonka jälkeen suunnattiin Kiviniittyyn, joka löytyy Sastamalasta Iirolantie 108. Olikohan tämä kolmas vai neljäs kertamme siellä ja aina siellä vaan lapset viihtyvät ja mikä ettei. Paikalla on yllättävän paljon eläimiä, joista suloiset puput ja marsut ovat meidän lasten suosikkeja, kun niille saa syöttää voikukan lehtiä. Niitä poimittiinkin kotipihalta muutama mukaan pupun ruuaksi. Eläinten lisäksi lapsille on kotieläinpihalla paljon muutakin puuhaa. On pomppulinnaa, trampoliinia, sähkökäyttöisiä mönkijöitä, polkuautoja ja leikkipaikka hiekkalaatikkoineen ja keinuineen. Poniratsatus on myös pakollinen joka kerta, kun paikalla ollaan. Ja todella hienosti meidän pikku neiti osaa jo talutusratsastuksessa ollakin.





Nälän yllättäessä voit syödä evääsi pöydän ääressä, joita löytyy alueelta useita. Grillipaikkoja löytyy parikin kappaletta, joten voit ottaa mukaan ihan kunnon eväät ja grillata sitten paikanpäällä. Tällä kertaa meillä oli mukana vain pientä välipalaa, koska tarkoitus oli tulla päivälliseksi kotiin. 





Päivällinen kuitenkin hieman venyi, kun käytiin vielä kauppoilla kotieläinpihalta lähdettyämme. Kuuden jälkeen oli kuitenkin vielä sen verran lämmin, että päivällisen sai nauttia ulkona terassilla. Ihan kauhean montaa kertaa ei ole tänä kesänä tarjennut ulkona syödä. Jälkkäriksi oli sitten mustikkapiirakkaa niistä aamulla itse poimituista mustikoista. Piirakka olikin niin  herkkua, että se syötiin loppuun siltä istumalta.. En muista, että koskaan olisi näin päässyt käymään. Ohjetta piirakasta tulossa tännekin pikapuoliin. 




Nyt lapset ovat untenmailla ja sauna päällä.. Hieman sitä omaa laatuaikaa miehen kanssa ennen kuin itse kömpii sänkyyn nukkumaan.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Oho..ja hups... Eihän sitä ihan ole tullut kirjoiteltua joka viikkoa..ei edes joka kuukausi. Ehkäpä näin kerran puoleen vuoteen? Tämä vuosi on mennyt ihan vauhdilla, vaikka ihan tylsän tavallista arkea tässä eletään. Päivät, viikot ja kuukaudet vain vilisevät silmissä. Blogikin on siis jäänyt tyystin, vaikka sitä lähes joka päivä ajattelen. Olen miettinyt sen hautaamista ja kokonaan lopettamista, mutta kuitenkin mieleni tekee kirjoitella, joten en ole nyt vielä ainakaan lopettamassa kokonaan. Jokin pieni kipinä kuitenkin tähän blogin pitämiseen on, joten voi olla, että tästä vihdoin innostun ja aktivoidun kirjoittelemaan useammin. Aikaahan kyllä paikoin on runsaastikin, koska edelleen olen hoitovapaalla ja lapset kotona.. Tosin tämä kotiäitiys on kyllä työtä 24/7..ainakin välillä siltä tuntuu. 



Mennyt puolivuotinen on siis todellakin mennyt vauhdikkaasti ja lapset siinä sivussa kasvavat ja kehittyvät päivä päivältä. Enää meillä ei ole mitään vauvoja, vaan "iso" pikkuneiti ja poju, joka on välillä vähän turhankin vauhdikas tapaus. Poju kiipelee sinne ja tänne ja on muksahdellut siskonsakin edestä, kun ei yhtään viitsi varoa. Välillä siis saisi olla silmät selässäkin, että olisi vahdissa koko ajan. Sanoja on alkanut tulla yhä enemmän ja tuntuu, että joka päivä sieltä tulee uusia sanoja (tai niiden tapailemia). Useimmiten kuitenkin vielä hermostutaan puolin ja toisin, kun ei ihan aina toisiamme ymmärretä. Kieltoja tuo poju tuntuu ymmärtävän huonosti ja välillä tuntuukin että saa koko ajan olla kieltämässä ja korottamassa äänttä, että tajutaan jättää asiat rauhaan. Ikää on melkein se kaksi vuotta, mutta yhä edelleen lähes kaikki menee suuhun ja juu sormia myöten. Sormien syönti on tapa, josta on aina silloin tällöin koitettu erilaisin keinoin päästä eroon, mutta tuloksetta. Ehkäpä se siitä iän myötä sitten... 



Tosin sormien myötä on tähän perheeseen tainut tulla pöpö jos toinenkin. Alkuvuodesta tuntui, ettei tässä perheessä muuta tehtykään kuin sairasteltu. Onneksi toukokuun jälkeen ei ole mitään isompaa ollut. Tosin sitten ilmat ovat olleet mitä ovat, joten kotona on saanut tylsistyä sitten ihan muuten vain. Aina kun olet lähdössä lasten kanssa ulos, niin tulee sade. Voi olla, että lapset viihtyisivät siellä sateessakin..tämä äiti ei niinkään. Miehen kolmiviikkoinen lomakin hujahti vauhdilla ohi. Kävimme Tukholman risteilyllä ja Muumimaailmassa, mutta muutoin oltiin ihan kotosalla ja puuhailtiin niitä ihan arkisia juttuja. Muumimaailmassa ollaan oltu nyt jo kolmena vuonna peräkkäin ja se on ihan ehdoton lempparikohde meidän pikku neidille. Pojukin uskaltautui halailemaan hahmoja. Itse taas viihdyn näin kesällä Naantalissa. Se on niin kaunis ja ihana.. Tällä kertaa tosin teimme vain päiväretken Muumimaailmaan, joten Naantalista en päässyt nauttimaan sen kummemmin. Ensi vuonna kenties sitten taas. 




Poju heräsi päiväunilta ja on välipalan aika.. Tämä oli nyt puhdasta ajatuksen juoksua ilman päätä eikä häntää... mut hei, mä kirjoitin postauksen..ja jopa kuvien kera :)