sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pätkis kuppikakut

Instagram on nykyään itselleni aikamoinen inspiraation lähde. Päivittäin näkee upeita kuvia ympäri maailmaa. Instagramin myötä olen myös löytänyt paljon uusia suosikki bloggaajia ja leipureita, joiden ohjeita olen pitkin syksyä testaillut. Valitettavasti tämä oma bloggailu onkin sitten ollut tällaista hieman hataraa koko tämän vuoden, mutta katsotaan, josko inspiraatio siihenkin iskisi ensi vuonna. 

Yksi eräs uusista blogi suosikeistani on Passion 4 Baking, josta löysin aivan täydellisen suklaakuppikakkujen reseptin, jota olen muokannut jo muutamaan eri versioon. Marraskuun ravintolapäivään tein näitä ihanan hempeitä Pätkis kuppikakkuja, joissa minttu maistuu vahvasti ja kaiken suklaisuuden kruunaa samettisen pehmeä marenkikuorrute. Ovat hieman työläitä ehkä valmistaa, mutta lopputulos palkitsee kyllä tekijänsä. Jos määrät tuntuvat hieman oudoilta, niin olen puolittanut alkuperäisen ohjeen, koska siitä tulee kerralla niin valtavasti. 

Kuorrute kannattaa tehdä ja pursottaa kuppikakkujen päälle vain hetkeä ennen tarjoilua, jolloin se mielestäni on parhaimmillaan. 



12 kpl

33 g tummaa suklaata
38 g kaakaojauhetta
225 ml kiehuvaa vettä
150 g vehnäjauhoja
½ tl ruokasoodaa
1/4 tl leivinjauhetta
113 g sokeria
100 g fariinisokeria
150 g majoneesia (ei kevyt, vaan kunnon tavaraa)
1 kananmuna
½ tl piparminttuaromia
Mini Pätkiksiä

Laita kaakaojauhe ja ruohittu suklaa kiehuvaan veteen, sekoita ja laita sivuun jäähtymään. Laita kulhoon (monitoimikoneeseen) sokerit ja majoneesi ja vatkaa vähintään 3 minuuttia. Lisää joukkoon kananmuna ja piparminttuaromi edelleen hyvin vatkaten. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää vuorotellen suklaaseoksen kanssa taikinaan. Lisää joukkoon paloiteltuja Pätkiksiä makusi mukaan (saa olla reilusti). Sekoita tasaiseksi. Lusikoi muffinivuokiin taikinaa puolilleen. Lisää keskelle kokonainen mini Pätkis ja laita hieman taikinaa päälle, niin, että Pätkis peittyy. Paista uunissa 175 asteessa n. 18-20 minuuttia.

Anna jäähtyä.

Marenkikuorrute

338 g sokeria
3 kananmunan valkuaista
63 ml vettä
muutama tippa piparminttuaromia
elintarvikeväriä (vihreä ja sininen= minttu)

Laita valkuaiset kulhoon monitoimikoneeseen. Laita vesi ja sokeri kattilaan. Kuumenna seos 120 asteiseksi. Tämän jälkeen ala vatkaamaan valkuaisia ja kunnes valkuaisvaahtoa alkaa muodostua ala lisäämään ohuena nauhana joukkoon kuumaa sokerilientä. Sekoita ainakin 5 minuuttia, jotta kuorrutteesta tulee ilmavaa. Lisää piparminttuaromi ja väriaine ja sekoita. Laita kuorrute pursotinpussiin ja pursota kuppikakkujen päälle. 

Koristele Pätkiksillä. 







torstai 23. lokakuuta 2014

Kuppikakkukimppu

Me Naiset- lehti järjesti syyskuun aikana pinkin kakkukisan, johon tuli tehdä kakku tai leivonnainen, jossa olisi jotain pinkkiä. Toki tämän leivonnaisen myös tuli maistua hyvältä, vaikka kisaan pelkkä kuva lähetettiinkin. Äiti vinkkasi tästä kisasta ja päätin siihen osallistua. Aikalailla äkkiä tuli myös idea, jonka kisaa varten toteuttaisin. Halusin tehdä kauniin kuppikakkukimpun. Kuppikakuissa maistui tumma suklaa ja vadelmat. Päälle tein sametin pehmeän ja juuri sopivan makean marenkikuorrutteen, joka sopi loistavasti yhteen mehevän suklaisen pohjan kanssa. Kuorrutteen pursotin ruusuiksi kuppikakkuihin ja yksittäisistä kuppikakuista muodostui lopulta kaunis kimppu, joka sopii tuliaiseksi kelle tahansa. 



Tiesin vain, että kakkukisan parhaimmisto esiteltäisiin viikon 43 lehdessä ja pääpalkinnon lisäksi kymmenen muuta saisivat jotain palkintoja. Koska kuvan lähettämisen jälkeen ei mitään kuulunut, ajattelin, etten varmaankaan ole palkinnoille päässyt. 

Tänään lähdin sitten lasten kanssa kauppaan aamupäivällä hakeakseni uusimman Me Naiset, jotta voisin katsoa nämä kisan voittajat. Lehti ei kuitenkaan ollut vielä hyllyssä, joten jouduin tekemään uuden reissun iltapäivällä.

Ja siellä se kuulkaas komeili tämän rouvan tekele lehden sivuilla kolmen muun kakun kanssa. Ai että... Vaikken pääpalkintoa voittanutkaan, niin olen tosi iloinen päästessäni parhaiden joukkoon ja saadessani kuppikakkukimpustani kuvan lehteen. Hymy on ollut herkässä tämän loppupäivän. Että leivontalinjalla jatketaan tästä eteenpäinkin. 


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ristiäiskakku tytölle

Lauantaina eräs pieni prinsessa sai nimen itselleen ja minä sain kunnian tehdä kakun kahvipöytään. Toiveena oli kaksikerroksinen kakku, jossa sokerimassakuorrute ja ruusupursotuksia sekä vauva keijunsiivillä. Ja toiveiden mukaisen kakunhan minä sitten tein. Pursotukset eivät loppu viimein onnistuneet niin hyvin kuin toivoin, mutta onneksi riittävän hyvin kuitenkin. Välistä löytyivät vadelma- ja suklaamousset. Pääsin seuraavana päivänä rääppiäisten merkeissä kakkua maistamaankin, joten saatoin itsekin todeta sen olleen myös maultaan oikein onnistunut kakku.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Ensimmäinen masukakkuni

Sain ystävältäni pyynnön tehdä vauvakutsuille masukakun. En ollut aiemmin vastaavaa tehnyt, mutta ai että sitä oli kiva tehdä ja toivottavasti näitä saa joskus toistekin tehdä. Oli ihana suunnitella koristeita ja asua masun päälle. Pohjana kakkuun käytin ihan perus kääretorttupohjaa ja välistä löytyy vadelmajuustokakkutäyte, joka ei ole mikään kovin makea, joten tasapainottaa kivasti tuota sokerikuorrutetta. 



Tässä on taas tullut parin viime viikon aikana leivottua oikein urakalla.. On ollut pikku projekteja. Tämänkin kakun tiimoilta tulin tehneeksi kolme kakkua, vaikka piti leipoa vain tämä masukakku. Mittailin, että kakkuun menee kolme kääretorttupohjaa, vaikka lopulta kaksi riitti ihan hyvin. Kolmannesta pohjasta tein sitten paahdetulla valkosuklaalla ja omenahillokkeella täytetyn kakun pakkaseen. Täytettäkin jäi yli ja lopusta tein sitten ihanan sydämellisen juustokakun. Näistä sitten myöhemmin lisää.

Kääretorttupohja

4 kananmunaa
1½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1½ tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja siivilöi taikinaan. Levitä taikina pellille ja paista 200 asteessa n. 8-10 minuuttia. Leikkaa jäähtyneistä pohjista sopivan kokoiset palat haluamaasi kakkuun.

Täyte

400 g vadelmia
1 dl sokeria
4 dl kuohukermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
3 rkl tomusokeria
5 liivatetta
2 rkl vettä/sitruunan mehua

Laita vadelmat ja sokeri kattilaan ja keitä hiljalleen noin viisi minuuttia niin että olet saanut aikaiseksi kastikkeen. Siivilöi kastike, jotta saat siemenet pois. Jäähdytä kunnolla kylmäksi. Tämän voit tehdä jo esim. edellisenä päivänä. 

Laita liivatteet likomaan kylmään veteen. Vatkaa kuohukerma ja lisää joukkoon tuorejuusto, tomusokeri ja vadelmakastike. Sekoita tasaiseksi. Kuumenna vesi kiuhuvaksi ja liuota liivatteet siihen. Lisää liivatteet ohuena nauhana täytteen joukkoon.

Kostutus

n. 2 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria

Kostuta pohjat vaniljasokerilla maustetulla maidolla ja levitä täytettä päälle. Jaa täyte kahteen tai kolmeen väliin. Laita kakku jääkaappiin hyytymään väh. neljäksi tunniksi. Jos teet vastaavan masukakun, kannattaa kakku koota ylösalaisin johonkin kulhoon, jonka olet vuorannut kelmulla. Näin se saa kauniin pyöreän muodon ja se on helppo kumota alustalle koristelua varten. 



Voikreemi

200 g voita
2 dl tomusokeria
1 rkl maitoa

Vatkaa ainekset keskenään pehmeäksi vaaleaksi kreemiksi. Tähän menee useita minuutteja. Levitä kreemiä täytettyjen kakkujen päälle, jonka jälkeen voit levittää päälle sokerimassakuorrutteen. 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Pojun synttärit

Lauantaina vietimme pojun 1-vuotis synttäreitä. En oikein vieläkään usko, että miten tämä vuosi on mennyt niin vauhdilla, että pieni poikamme on jo 1-vuotias. Lauantaiksi sattui oikein ihana ja lämmin syysilma, joten kahveja pystyi nauttimaan myös terassilla ja lapset saivat leikkiä pihalla. Tarjolla oli herkkuja tietysti montaa sorttia. Olin alunperin päättänyt tehdä vain makeita tarjottavia, mutta lopulta tein myös pientä suolaista ja hyvä niin, koska tekivät ihan kauppansa. Täytekakkukin kävi lattialla, mutta pysyi onneksi kivasti kasassa, jotta siitä pystyi vielä nauttimaan. Ja onneksi kaatui lattialle vasta sitten, kun se oli jo korkattu ja kuvat otettu. Että on mitä vanhana muistella. Pojukin sai tuota omaa synttärikakkuaan maistaa ja hyvin näytti maistuvankin.

Synttärit siis onnistuivat oikein hyvin toki pojumme oli hieman hämillään, kun kaikki lailoivat hänelle onnittelulaulun ennen kynttilän puhallusta. Painoi tuossa tilanteessa päänsä äidin kainoloon. 

Poikamme sai lahjaksi mm. muumipyyhkeen, Pentikin tilkkupeitteen ja Soiva laulukirjan, jota on nyt yhdessä lähinnä isosiskon kanssa kuunneltu ja laulettu.


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Viikonlopun kuulumiset

Nämä ovat varmaan puuduttavia postauksia nämä kuvattomat, mutta ei ole tullut raahattua kameraa mukana. Instagrammia seuraavat saavat sitten niitä kuviakin katsella. Tuntuu, että kännykällä tulee nykyään enemmän otettua kuvia kuin kameralla. 

Viikonloppu meni taas ihan hujauksessa. Onneksi miehellä on alkuviikko lomaa, joten "viikonloppu" jatkuu meidän perheessä. 

Lauantaina kävimme moikkaamassa Muumipeikkoa ja Pikku Myytä, kun vierailivat Iittalan myymälässä. Pikku neiti oli aivan innoissaan, kun sai tavata ja halia taas muumihahmoja. Meillä ollaan kyllä todellisia muumifaneja. Kesällähän olimme viime kesän tapaan Naantalissa ja Muumimaailmassa ja jatkuvasti pikku neiti haluaisi mennä sinne takaisin. Tämän pyörähdyksen jälkeen suuntasimme Hoploppiin leikkimään. Pojukin oli mukana ensimmäistä kertaa. Tosin ei vielä ollut kovin innostunut leikkimään siellä. Siellä kun olisi ihan luvan kanssa saanut kiipeillä. 

Meillä nimittäin pojun uusin lempipuuha on kiipeäminen meidän rahin päälle. Valitettavasti se alastulo ei ole vielä mitään hallittua ja jos et ole vieressä vahtimassa niin todennäköisesti sieltä tullaan päälleen/selälleen alas ja sitten itketään ja kunnolla. Ja kun otat pojun alas niin välittömästi sinne kiivetään takaisin. Pikku neiti ei ollut ollenkaan tuollainen kiipelijä ja rahilla sai olla esillä koriste-esineitä yms. eikä niitä tarvinnut varoa millään lailla. Tämä poju on hieman toista maata ja nyt saakin olla ne silmät selässäkin :)

Sunnuntai kului sitten kotona ja saimme aamupäivällä vieraaksi ystävät ja pääsin näkemään heidän pienen kaksi viikkoisen vauvansa ensimmäistä kertaa. Voi, että ne vauvat ovat pieniä tuossa vaiheessa. Miten meidän pojustakin on kasvanut jo niin iso? Pikku neiti sai leikkikaverin ja nämä kaksi leikkivätkin sitten neidin huoneessa suljetun oven takana.. mitä lie salaisia juttuja :) Loppupäivän aikana tuli käytyä leikkipuistossa hieman leikkimässä ja itse kävin Me&i kutsuilla kaverin luona. Tosin olin ihan kokonaan unohtanut nämä kutsut. Satuin parikymmentä minuuttia ennen kutsujen alkamista katsomaan kalenteriani (paperiversiota) ja huomasin kutsut. Ei siinä muuta kuin vaatteet niskaan ja menoksi :) Mitään en ostanut, mihin mieskin oli varsin tyytyväinen. 

Sellaista meidän viikonloppuun. Nyt pitäisi ehkä mennä nukkumaan, koska herätys on huomennakin todennäköisesti hieman ennen seitsemään. Ettei mene taas kukkumiseksi tämä ilta/yö. 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Syyskuun kolmas ja kuulumiset

Pitkästä aikaa... Ja edelleen hengissä, vaikka välillä tuntuu, että väsymys on ainoa mitä tiedän. En väitä, että kahden lapsen kanssa olisi rankkaa, mutta olen ollut jotenkin keväästä saakka väsynyt ja aikaansaamaton, mikä on näkynyt blogin puolellakin. En siis ole saanut aikaiseksi oikein mitään. Ennen tykkäsin lukea, kirjoittaa blogia, kuvata päivän asuja ja lapsia, askarrella kortteja, leipoa... No toki tykkään tehdä tuota kaikkea edelleen, mutta viime aikaiset toiminnot ovat keskittyneet vain kodin ylläpitämiseen ja iltaisin olen vain istua möllöttänyt sohvalla surffaillen netissä ja televisiota katsellen.

Tuntuu siis ettei energiaa ole mihinkään... Josko se tästä. Voi olla, että epäterveellinen ruokavalio (josta en tunnu pääsevän eroon) ja liikunnan puuttuminen elämästä ovat aiheuttaneet väsymyksen ja sitä kautta vieneet ilon tehdä asioita.

Menipäs masentavaksi tekstiksi... On toki tapahtunut kaikkea ihanaakin ja kesä oli mitä mainioin. En vain saanut aikaiseksi kirjoitella kesälomastakaan mitään silloin, kun tapahtumat olivat tuoreina muistissa. Mutta nyt ajattelin tsempata, koska tiedän, että teitä lukijoitakin siellä edelleen on (?). En lupaa mitään päivittäistä postaustahtia, mutta ehkä bloggaan kerran viikossa. Mitään en siis lupaa, mutta ehkä näitä useamman viikon mittaisia taukoja ei tule. Blogi kertoo edelleen elämästäni ihan yleisesti eli tulette löytämään täältä reseptien ja leivonnan ohella niitä päivän asuja ja höpötyksiä päivittäisistä puuhista.

Ja niillä päivittäisillä aiheilla ajattelin aloitella. Eli mitä kuuluu meidän perheen syksyyn? No paljon uusia asioita. 3- vuotias pikku neitimme aloitti seurakunnan kerhon, joka on kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan. Kerhoa on nyt takana kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla neiti on ollut sitä mieltä ettei tahdo kerhoon ja toisella kerralla meinasi tulla itkukin, kun olin jättämässä tyttöä sinne. Kun kerhon kaapista on saatu My Little Ponyt käsiin niin kaikki on ollut ihan ok ja olen voinut antaa halin ja pusun neidille ja voinut lähteä pikku veikan kanssa pois. Ja hyvin on mennyt kerhossa ja neiti on ollut siellä hyvin reippaasti. Molemmilla kerroilla tyttö onn tokaissut kerhosta päästyään, että ”äiti sinä tulit” eli pieni pelko kai on ollut, että sinne kerhoon joutuu jäämään pidemmäksikin aikaa kuin vain kolmeksi tunniksi.

Kerhon lisäksi meillä on alkanut tanssiharrastus eli kerran viikossa pikku neiti käy puolen tunnin mittaisella lastentanssi-tunnilla. Siitä neiti on tykännyt tosi kovasti. Tanssia varten piti käydä ostamassa vaaleanpunaiset tossut (Hello Kittyllä varaustettuna) ja tylliunelma puku, kun kaikilla muillakin sellainen oli. Itse olin ajatellut neidin pärjäävän vain leggareilla ja T-paidalla, mutta näköjään se on varusteurheilua jo pienestä pitäen.

Sisarusmuskarissa käydään sitten yhdessä pikkuveljen kanssa, jotta pojullakin olisi jotain. Meidän neiti on käynyt muskarissa puolen vuoden ikäisestä, joten halusin, että pojukin pääsee musisoimaan isosiskon lailla. Pojusta onkin kehittynyt viime viikkoina varsin meneväinen. Viikon päästä poju täyttää jo vuoden. Alusta asti meillä oli kitisevä ja itkuinen poika, joka tosin yönsä nukkui oikein hyvin. Välillä selviteltiin maitoallergiaa, jota ei sitten ollut. Poika myös söi aika nihkeästi rinnalta, joka stressasi minua ja siten varmaan entisestään vähensi maidontuotantoa. Pullosta ruoka maistuikin sitten ihan erilailla ja noin puolen vuoden ikäisenä poju päätti itse lopettaa rinnalta syömisen ja siitä lähtien on syöty korviketta pullosta. Nyt tuttipullo on enää käytössä iltaisin ennen nukkumaan menoa. Itkuisuus kuitenkin jatkui syömisistä huolimatta ja kesällä meninkin sitten toistamiseen refluksiepäilyn kanssa lääkäriin. Saimme pojulle närästyslääkkeen ja pojusta tuli aivan toinen poika kuin mitä itkuinen ja kitisevä poikamme oli siihen asti ollut. Lääkkeen myötä itkuisuus loppui ja poikaa saattoi pitää lattialla mahallaan, joka siihen mennessä oli aiheuttanut vain kitinää. Tämä helpotti sitten muutakin kehitystä ja pian sen jälkeen meillä lähdettiin ryömimään ja opittiin istumaan. Nyt meillä poju tykkään  vain seisoskella tukea vasten ja pari kertaa on kokeiltu taaperokärryn kanssa kävelyäkin. Tuntuu, että isosisko aikoinaan oppi muutamasta kerrasta kun sanoin johonkin tiukan EI, mutta poju onkin sitten toista maata ja jatkuvasti saa olla kieltämässä johtojen syömistä yms. Ja eikös sitä sanotakin että pojat on poikia...

Niin ja näiden harrastusten lisäksi käymme yhdessä kerhoilemassa kerran pari viikossa. Silloin tällöin nähdään ystäviä ja kotona ulkoillaan ja touhuillaan. Luvattoman paljon meidän neiti on katsonut Ipadistä lastenohjelmia taikka sitten telkkarista, mutta se on ollut helpoin ratkaisu kitisevän pikkuveljen ja oman väsyneisyyteni vuoksi. Mutta vaikka meillä katsotaan ihan liikaa telkkaria niin arvelen kuityenkin meidän neidin oppineen puhumaan lastenohjelmien avulla. Puhe on ollut jo pitkän pitkän aikaa varsin sujuvaa ja selvää.. R ei vielä tule, mutta sen kanssa ei kiire olekaan.

Mies jo kysyi, että romaaniako kirjoitan... Mutta pitkän tauon jälkeen on paljon kirjoitettavaa ja halusin jakaa niitä todellisia fiiliksiä ja tuntemuksia. Tämä tällaisenä vuodatuksena ja seuraavaksi jotain kevyempää. Ehkäpä kuvia kuukausi sitten pidetyiltä kolmekymppisiltäni.

Mutta nyt nukkumaan... Meinaa lipsua nämä illat turhan pitkiksi.


maanantai 23. kesäkuuta 2014

Rocky road- jäätelö

Juhannuksena tuli tehtyä ja nautittua sellaista herkkua että oksat pois. Ingman toi keväällä kauppoihin rocky road-jäätelön ja siitä asti on päässä muhinut oman version tekeminen (varsinkin, kun mieskin tuosta Ingmannin jäätelöstä tykkäsi). Nyt vihdoin tuli jäätelö sitten testattua ja eipä tarvitse kyllä enää kaupan altaasta käydä jäätelöitä ostamassa. Sen verran hyviä nämä ovat nämä itsetehdyt. Erilaisia makuvisioita pyörii jo päässä ja tässä syksyn  kesän aikana niitä tulee varmasti testailtua. Mies pyysi jo seuraavaksi testiin oman suosikkimakunsa... Mikä se sitten onkin jää nähtäväksi :)



Rocky Road -jäätelö (n. 2l)

5dl Valion suklaakermaa
1 prk kondensoitua maitoa
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl glukoosisiirappia
100 g maitosuklaata
½ dl kermaa

Kuorallinen sitä, kourallinen tätä... Itse laitoin vaahtokarkkeja, hunajapaahdettuja pähkinöitä ja Twix- patukkaa.

Vatkaa suklaakerma vaahdoksi ja lisää joukkoon kondensoitu maito, siirappi ja kaakaojauhe. Kääntele varovasti sekaisin niin, että massa on tasainen. Lisää joukkoon höysteet eli makusi mukaan vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja erilaisia suklaita, jotka on paloiteltu sopivan pieniksi. Lämmitä kerma ja sulata siihen maitosuklaa. Anna seoksen hieman jäähtyä ja lisää sitten kermavaahtoseokseen. Sekoita vain hieman, niin että suklaa jää raidoiksi kermaseokseen. Laita seos pakastuksen kestävään astiaan (2l vetoisuudeltaan) ja pakkaseen jäätymään yön yli. 

Sitten vain nautitaan tästä ihanan suklaisesta jäätelöstä. 

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kevään kakkuja

Keväällä tuli vähemmän blogattua, mutta leivottu on kuitenkin, vaikka teokset eivät tänne asti päätyneetkään. Muutamia kakkuja tuli tehtyä myös tutuille. Tässä niistä kakuista kuvia.




tiistai 3. kesäkuuta 2014

Vaniljainen juustokakku

Ohjeen tähän ihanaan kakkuun bongasin uusimmasta Koti ja keittiö-lehdestä. Eräällä sivulla oli Valion mainos kera tämän kakun ohjeen ja pakko oli heti testata (alkuperäinen ohje täällä). Ihanan vaniljainen peruskakku, jota voi koristeluilla varioida ihan minkä makuiseksi vain haluaa. Itse käytin koristeluun mansikoita, kun satuin Lidlistä löytämään pienen rasiallisen suomalaisia mansikoita... ja suklaata pitää aina olla.



Pohja

175 g täytekeksejä (Dops Brownie)
50 g voita 

Täyte

4 liivatetta
2 valkuaista
3/4 dl sokeria
2 dl vispikermaa/kuohukermaa
2 rs vanilja tuorejuustoa (Valio Viola)
2 rkl maitoa

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos vuoan pohjalla (halkaisija 20cm).

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää sokeri vähitellen joukkoon vaahdotuksen aikana. Vatkaa myös kerma vaahdoksi.

Sulata liivatteet kuumennettuun maitoon ja kaada seos ohuena nauhana notkistetun tuorejuuston joukkoon. Nostele joukkoon varovasti valkuaisvaahto ja kermavaahto. Kaada täyte vuokaan ja tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia. Koristele marjoilla. 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Suklaa-kinuskikuppikakut

Olen aivan ihastunut näihin suklaa-kinuskikuppikakkuihin ja niitä onkin viime viikkojen aikana tullut tehtyä useaan otteeseen. Näitä tarjoilin mm. Ravintolapäivänä omassa pikku kahvilassani. Alkuperäinen ohje löytyy Emma Iivanaisen Kakkutaidetta kotikeittiössä-kirjasta (blondie valkosuklaa popcorn-kuppikakut), josta olen muokannut ohjeen omaan käyttööni.



12 kpl

100 g voita
100 g tummaa suklaata
1 ½ dl sokeria
½ dl fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa

Täyte 
Kinuski (=Karamellisoitua kondensoitua maitoa)

Kuorrute
1prk Valion päärynä-kinuskirahkaa
2 dl kuohukermaa
½ dl Kinuskia (=Karamellisoitua kondensoitua maitoa)

Sulata voi mikrossa ja sulata suklaa sulan voin joukkoon. Lisää joukkoon sokerit ja anna seoksen jäähtyä hiukan. Sekoita joukkoon kananmunat ja sekoita massa tasaiseksi. Lisää jauhot ja sekoita vain sen verran, että ainekset menevät sekaisin. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 175 asteessa n. 20-25 minuuttia.

Anna valmiiden kuppikakkujen jäähtyä kokonaan ja koverra niiden keskelle kolot. Täytä kolot kinuskilla.

Kuorrutetta varten vaahdota kerma ja lisää joukkoon rahka sekä kinuski. Pursota kuppikakkujen päälle ja koristele valmiilla kinuskikastikeella ja suklaahipuilla. 


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Otin(ko) itseäni niskasta kiinni

Hengissä ollaan...Vaikka postaustahdista voisi toisin päätelläkin. Aina on muka jotain muuta ja iltaisin sitä vain mieluusti käpertyy sohvan nurkkaan tuijottamaan telkkua tai lukemaan muiden blogeja.. Luen siis sujuvasti, mutta kirjoitan tätä nykyä huonosti. Eli luen kyllä tiuhaan muiden blogeja, mutta jostain syystä inspiraatio oman blogin suhteen on kadoksissa. Muutaman on jo kysellytkin, että eikö uusia juttuja ole päivitelty. Ei ole ei. Nytkin on kameran piuha jossain, ettei nytkään ole luvassa mitään kuvallista. 

Huomaan myös aina selitteleväni omaa postaustahtiani. Eihän sekään kaiketi kelleen kuulu, joten jättänen selittelyt tähän. Postauksia tulee sitten kun niitä tulee, eiks je?

Mutta sitten tämän päivän aiheeseen. Joku ehkä muistaa tämän tammikuisen postauksen, jossa vakuuttelin kovasti ottaneeni kiinni terveellisestä ja urheilullisesta elämästä. No voitte arvata, ettei se nyt tälläkään kertaa sitten ihan putkeen mennyt. Omaan ehkä maailman huonoimman itsekurin ja kun huonolle tielle astuu niin sieltä pois pääseminen on yllättävän vaikeaa. Että tuon tammikuun postauksen jälkeen alkoi herkuttelu, jota kesti aina tähän viikkoon asti. 

Ja sitten aamuisin peilistä katsoi väsyneen ja turvonneen näköinen ihminen, joka ei näyttänyt hyvin voivalta. Se olin minä, joka olin päästänyt itseni siihen kuntoon tankkaamalla itseeni sokeria ja suolaa kaikissa niissä epaterveelllisissa muodoissa mitä vaan voi olla. Päätin, että nyt tähän on tultava loppu ja maanantaina ryhdyin puhdistuskuurille. Kuurin aikana saa juoda vain vettä (paallljooon) ja vihreää teetä sekä syödä ainoastaan kasviksia ja hedelmiä. Alkuperäisessä ohjeessa tätä ruokavaliota noudatetaan viikon verran, mutta itse jätin kuurin viiteen päivään. 

Olo keveni! Painoa tippui noin kolmisen kiloa ja nyt ollaan lähellä niitä lukemia, joissa viihdyn. Olo on ollut myös energisempi, joskin välillä oli pientä heikotustakin, kun ruokavalioon ei mitään proteiinipitoista kuulunut ja kuitenkin touhuili koko ajan jotain. Toukokuun alussa otin myös jäsenyyden salille, jossa olen nyt mahdollisuuksien mukaan pyrkinyt käymään pari kertaa viikossa. Tavoitteena olisikin saada kroppaa kiinteytettyä. Kaapissa odottaa eräät farkut, joihin kovasti tahtoisin mahtua.. Katsotaan onnistuuko ja missä vaiheessa. Täydellistä bikinikuntoa tuskin täksi kesäksi enää saan (kesähän on jo, ainakin ilmoista päätellen), mutta parempaa yleistä vointia ainakin. 

Lauantaina palasin normaalin ruuan pariin, mutta tarkoitus olisi nyt olla repsahtamatta ihan samanlaiseen herkutteluun kuin se tuossa monta viikkoa oli. Mitään en kuitenkaan itseltäni kiellä, koska rakastan herkkuja ja leivonta on itselleni niin rakas harrastus. Mutta kohtuus... Ja nytkin sipsikulho odottaa... Ehkä sitä Suomen pelin aikana voi muutaman napata. 


maanantai 28. huhtikuuta 2014

Arkea kerrakseen: maanantai

Facebookissa kiertää arkihaaste, jonka inspiroimana päätin sitten kuvailla tällä viikolla meidän arkea. Viime aikoina ei ole tullut juuri kuvailtua ja blogin päivittäminenkin on jäänyt, mutta koitanpa tsempata sen suhteen taasen. Ehkä se arki on vain kahden lapsen kanssa hieman hektistä ja aika vain lentää siivillä, että aikaa ei juuri jää millekään ylimääräiselle. Mutta palataan tähän hetkeen ja tähän päivään.

Herätys tuli siinä kuuden jälkeen ja puoli seitsemältä oltiin jo koko perhe ylhäällä. Mies lähti töihin ja me jäätiin lasten kanssa sitten puuhastelemaan aamutoimia. Ihan ensimmäiseksi täytyi laittaa kone pyörimään, kun vaippa oli pikku miehellä hieman falskannut ja peti märkä. Edelliset pyykit oli kuivuneet joten ne pois, jotta pikku neiti pääsi kylpyyn (kylpeminen on kivaa ja kylpeä pitäisi joka aamu ja ilta). Samaan aikaan sitten pikku miehelle aamupuuro, jotta nälkä ei pääse liian isoksi. Puuron syötettyäni käväisin itsekin suihkussa, jonka jälkeen vaatteet päälle ja meikkaus. Sitten itselle ja pikku neidille aamupalaa valmistamaan.







Kun aamupala oli lasten osalta syöty, niin oli oma vuoroni istahtaa pöytään ja nauttia aamupuuro kera Aamulehden. 



Tänään kerhoiltiin, joten sinne suuntasimme sitten aamiaisen jälkeen. Taas lähtö venyi ja liikkeelle pääsimme puoli kymmenen aikaan (tarkoitus oli lähteä yhdeksältä). Eteisessä piti vähän poseerata kameralle ennen lähtöä ja matka kerhoon taittui kävellen. Pikku neiti matkaa seisomalaudalla pikku miehen nukkuessa tyytyväisenä vaunuissa ekoja päikkäreitä. 




Saimme kerhoilla pikku neidin kanssa ihan rauhassa pikku miehen nukkuessa kerhon pihalla unia. Puoli kahdeltatoista lähdettiin ystävien seurassa kävelemään kotiin päin. Kotona puolen päivän aikaan oli sitten lounaan vuoro, ensin lapset ja sitten äiti. Posti oli tuonut uusimman Koti ja keittiö- lehden, jonka pikaisesti selasin siinä syödessäni. Ehdinpä hieman kesästäkin jo unelmoida.




Lounaan jälkeen ulkovaatteet päälle ja ilmapallon hakuun. Tähtäimessa oli Hello Kitty- pallo, joten hyvä, että sellainen löydettiin. Pikku mieskin sai omansa, vaikka moisesta mitään ymmärräkään. Kahden aikaan oltiin takaisin kaupoilta ja pikku hetken käytin kodin siivoamiseen eli pikainen imurointi ja pölyjen pyyhintä. Tämän jälkeen välipala, jonka jälkeen viimeistelin pari kakkua. Pikku mies meni toisille päiksyille kolmen aikaan ja pikku neiti leikki pihassa sen aikaa, kun tein kakkuja. 





Miehen tultua kotiin puoli viiden aikaan lähdin oman harrastuksen pariin, joten loppupäivästä on kuvat sitten ottamatta. Mutta pitkälti tällä kaavalla meidän perheen päivät kuluvat. Katsotaan kuinka ahkeraan jaksan tätä viikkoa sitten raportoida.. en lupaa mitään.