Valo johdatti Huberiin
Viime perjantaina rakas ystäväni saapui Vantaalta tänne päin ja oli mitä mainioin paikka viettää tyttöjen iltaa. Seuraan saapui vielä kolmaskin ja tällä porukalla oli hyvä suunnata syömään ja vaihtamaan kuulumisia. Aamulehden Valo-liitteessä oli juuri samana aamuna ollut Vesa Laitisen arvostelu Tampereelle marraskuussa avatusta Ravinteli Huberista, jonne arvostelun saattamana sitten suuntasimme syömään.
Huberissa on kaksi kerrosta, joista yläkertaan pitää tehdä pöytävaraus, mutta alakertaan pääset syömään, kun tilaa on. Emme mekään kauhean kauaa joutuneet odottamaan, että saimme pöydän, vaikka ravintola olikin täynnä. Pöytä tosin oli aika pieni ja osoittautui ahtaaksi, kun pöytään kannettiin pääruoka lisukkeineen, joista jokainen oli omassa astiassaan.
Tarjolla on pihviä. joten lihansyöjän kannattaa suunnistaa tänne. En tosin tiedä oliko odotukseni arvostelun luettuani korkeammat, koska petyin ruokaan.
Alkuruuaksi syömäni maa-artisokkakeitto oli ihan hyvää, muttei tajunnan räjäyttävää.
Pääruuaksi tilattu liha viherpippurikastikkeella oli maukasta, mutta lisukkeissa oli paljon toivomisen varaa. Kolme kertaa ankan rasvassa friteeratut ranskalaiset olivat rapsakoita, joten ehkä kaksikin friteeraus kertaa olisi ihan riittänyt. Tomaattisalaatti ja porkkanat olivat ihan tavallisia vihanneksia paloiksi leikattuna (tähän pystyn kotonakin).
Maistoimme myös lisukkeena ollutta luuydintä, mutta mitään gourmet-elämystä en kyseisestä kyllä saanut. No onpahan sekin tullut testattua.
Kiitosta saa ainoastaan jälkiruuaksi valikoitu pekaanipahkinäpiiras, joka oli niiiin hyvää. Sen reseptin voisin itsekin mielihyvin testata. Sen siivittämä päätimme maistaa myös kaksi muuta jälkiruokaa, mutta eivät olleet läheskään yhtä hyviä ja annoskoot olivat myös paljon pienemmät.
Ravintolan avokeittiöstäkään ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa. Onhan se kiva, että näkee kokit työssään, mutta keittiöstä leviävä lihan käry valtasi ainakin koko alakerran ja liha haisi vielä pari seuraavaa päivää vaatteissa, mikä ei todellakaan ole kiva juttu. Huh olipas siinä... Harvoin tulee annettua näin suorasanaisia mielipiteitä, mutta nyt näköjään sanat vain pulppusivat päästä. Ravintola oli aivan täynnä tuona iltana ja joukossa myös isoja pikkujouluseurueita, joten ehkä ruuan taso oli kokenut laskun ruuhkan takia... Katsotaan, josko sitä antaa paikalla joskus uuden mahdollisuuden.
Jalassa oli tietenkin uudet kultahousut, jotka ovat kyllä olleet jo varsin kovassa käytössä. Turhaan siis epäilin niiden ostoa ensin.
Huberissa on kaksi kerrosta, joista yläkertaan pitää tehdä pöytävaraus, mutta alakertaan pääset syömään, kun tilaa on. Emme mekään kauhean kauaa joutuneet odottamaan, että saimme pöydän, vaikka ravintola olikin täynnä. Pöytä tosin oli aika pieni ja osoittautui ahtaaksi, kun pöytään kannettiin pääruoka lisukkeineen, joista jokainen oli omassa astiassaan.
Tarjolla on pihviä. joten lihansyöjän kannattaa suunnistaa tänne. En tosin tiedä oliko odotukseni arvostelun luettuani korkeammat, koska petyin ruokaan.
Alkuruuaksi syömäni maa-artisokkakeitto oli ihan hyvää, muttei tajunnan räjäyttävää.
Pääruuaksi tilattu liha viherpippurikastikkeella oli maukasta, mutta lisukkeissa oli paljon toivomisen varaa. Kolme kertaa ankan rasvassa friteeratut ranskalaiset olivat rapsakoita, joten ehkä kaksikin friteeraus kertaa olisi ihan riittänyt. Tomaattisalaatti ja porkkanat olivat ihan tavallisia vihanneksia paloiksi leikattuna (tähän pystyn kotonakin).
Maistoimme myös lisukkeena ollutta luuydintä, mutta mitään gourmet-elämystä en kyseisestä kyllä saanut. No onpahan sekin tullut testattua.
Kiitosta saa ainoastaan jälkiruuaksi valikoitu pekaanipahkinäpiiras, joka oli niiiin hyvää. Sen reseptin voisin itsekin mielihyvin testata. Sen siivittämä päätimme maistaa myös kaksi muuta jälkiruokaa, mutta eivät olleet läheskään yhtä hyviä ja annoskoot olivat myös paljon pienemmät.
Ravintolan avokeittiöstäkään ei ole juuri mitään hyvää sanottavaa. Onhan se kiva, että näkee kokit työssään, mutta keittiöstä leviävä lihan käry valtasi ainakin koko alakerran ja liha haisi vielä pari seuraavaa päivää vaatteissa, mikä ei todellakaan ole kiva juttu. Huh olipas siinä... Harvoin tulee annettua näin suorasanaisia mielipiteitä, mutta nyt näköjään sanat vain pulppusivat päästä. Ravintola oli aivan täynnä tuona iltana ja joukossa myös isoja pikkujouluseurueita, joten ehkä ruuan taso oli kokenut laskun ruuhkan takia... Katsotaan, josko sitä antaa paikalla joskus uuden mahdollisuuden.
Jalassa oli tietenkin uudet kultahousut, jotka ovat kyllä olleet jo varsin kovassa käytössä. Turhaan siis epäilin niiden ostoa ensin.
Kommentit
Lähetä kommentti